Tervepä terve. Toimituksen itäkaleerin viikkovedot kiskotaan tässä seuraavaksi.
***
Muitakin vetoja on ilmennyt. Siitä päätellen, että tässä vielä kirjoitellaan, lauantain vakioveto ei mennyt toivotusti.
Viikonloppuna vesillä ilmeni, että moni kiskoo kaislikon laidasta kuhaa ja epäonnisemmat vain uistinta veneen perässä.
Moni näkyy vetäneen ajankohtaan sopivasti auraa pellolla.
Sen verran nättiä säätä viikonloppuna piti, että venerannan terassilla näkyi joku vetävän märkää. Omalla kohdalla vedettävänä oli lähinnä lonkka. Runsain mitoin löytyviä sieniä taas vedetään niin, että napa rutajaa.
Sitten on niitä tapauksia, joissa lähdetään vetämään.
Sangen mielenkiintoinen juttu otti nimittäin silmään Ylen sivuilta. Oli kyselty, minkä puolueen äänestäjän kanssa ainakaan ei laiteta hynttyitä yhteen. Jätetään nyt tölvimättä sen enempää mihinkään suuntaan; mene ja tiedä, josko johonkin toiseen maailmanaikaan vastaukset olisivat voineet olla erilaisiakin.
Yhtä kaikki. Ero voi olla elämän isoin kriisi, mutta jotain ilahduttavaakin jutussa oli, ehkä jo siksi, että nyt sitten tosielämä seurailee sanataidetta. Pahkasiaksi ja Mämmiläksi ja Salatuiksi elämiksihän se on jo vähän kuin muuttunut ja nyt sitten runoiksi. Riimitaituri Juice Leskinen letkeili runossaan ”Perimmäisiä kysymyksiä” jo vuosia sitten, että voisiko koskaan antautua lähempään kanssakäymiseen sellaisen naisen kanssa, jonka tietää äänestävän keskustaa. Ei kyselyn tuloksissa kovin kaukana siitä olla.
Juttua voi tulkita niinkin, että poliittisten näkemyserojen takia on laitettu lusikoitakin jakoon. Liekö taustalla nykyään perinteinen jako vasempaan ja oikeaan vai taisto konservatiivisen ja tätä päivää olevan ajatus- eli arvomaailman välillä.
Toinenkin myönteinen johtopäätös löytyi. Kaikesta huolimatta jutun pohjavire on se, että ihmiset ihan itse tekevät päätökset siitä, kenen kanssa eivät laita tai laittavat nimen samaan postilaatikkoon tai kenen kanssa laskevat, kumpi ottaa piirongin ja kumpi soppaskoolin. Joskus, ei välttämättä kovin kauaa sitten tai kovin kaukana on ollut sellainenkin aika, kun joku muu päätti asiasta. Lähestyvän lukutaitopäivän kunniaksi voi lukaista otteita alan klassikosta, Romeosta ja Juliasta.
Jos ja kun eron hetki koittaa tuommoisesta yhteiskuntaankin liittyvästä syystä, se kertoo tietysti kolmattakin ilahduttavaa asiaa. On nyt sitten edes seurattu uutisia ja mitä ympärillä tapahtuu ja miten tähän kaikkeen voisi suhtautua.
Vaihtoehtona olisi pölöviihteen varaan jättäytyminen ja pelkkä pehmoisten puhuminen ja verhojen sulkeminen maailmalta, niin kuvaannollisten kuin puuvillaisten.
Joskushan vetopuuhat erotessa vain kiihtyvät: monesta kohta entisestä puolisosta on raastuvassa paljastunut suorastaan kiskuri. Sen jälkeen on repimistä vähemmän. Jokainenhan tietää, että yksin on ihan mahdotonta vetää lakanoita.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
