Paikallisten veteraaniyhdistysten toimintavuodet alkavat olla vähissä. Lähivuosina on edessä tilanne, jossa sotaveteraaneja ei enää ole elossa, ja tällöin ajetaan myös yhdistysten toimintaa alas.
Tilalle tulevat uudet toimijat. Saloon veteraanityön perinneyhdistys on suunnitteilla.
–Se jatkaa sitten aikanaan perinnetoimintaa, sanoo Perniön-Särkisalon sotaveteraanien puheenjohtaja Seppo Nummi.
Paikallisyhdistysten varat käytetään kuitenkin loppuun paikallisesti. Joka yhdistyksestä otetaan mukaan toimijoita uuteen yhdistykseen.
Perniön-Särkisalon sotaveteraaneille tulee tänä syksynä täyteen 50 toimintavuotta.
Toiminnan loppuminen ei ole puheenjohtajalle haikea paikka; yhdistys alkaa olla tehtävänsä tehnyt.
–Mukana oleville aktiiveille se voi olla myös sellainen asia, jolla jaksaa eteenpäin, kun tietää, että tämä on määräaikainen toimi, Nummi tiivistää.
Toiminnan päälinjat lähivuosille, viimeisille toimintavuosille, ovat selvät.
–Keskitymme siihen, että veteraanit voivat asua kotonaan niin kauan kuin mahdollista, Nummi sanoo.
Perniöläinen Armas Kylänpää on tyytyväinen näkemyksestä:
–Veteraaneja pitää auttaa, se on selvä. Osa on jo hyvin heikossa kunnossa, muistuttaa perniöläinen Armas Kylänpää.
Tämä näkyy myös Perniön-Särkisalon sotaveteraanit ry:n toiminnassa.
–Aikanaan oli retkiä, laivareissuja ja tansseissakin käytiin, yhdistyksen hallitukseen 1990-luvulta asti kuulunut Kylänpää muistelee.
Nyt pääpaino on siinä, että veteraanit voivat asua kotonaan niin pitkään kuin mahdollista. Avunannon muodot ovat monet; yhdistyksen kautta on mahdollista saada hoitokortti hierontaan tai jalkahoitoon, kaupungin kautta ja valtionkonttorin kustantamana voi saada siivousapua. Samoin valtio kustantaa tietyn määrän avo- tai laitoskuntoutusta.
Armas Kylänpää miettii, että arvaamattoman tärkeä auttamisen muoto voi olla juttuseuran antaminen.
–Siksi kokouksiinkin niin mielikseen tullaan, kun siellä näkee ihmisiä.
