Ruma sana pärähtää Toyota Yariksen ohjaamossa virkkeen keskellä eikä varmasti ihan aiheetta. Jyrki Komulainen toteaa, että tässä se on lenkin vittumaisimpia paikkoja.
Samainen sana voisi lipsahtaa itse kultakin, jos tarvittaisiin: pieni tie laskeutuu mäkenä alas, kääntyy terävästi ja jatkuu jyrkkänä ylämäkenä, josta pitäisi taiteilla autolla takaisin päätielle.
Viime perjantaina mäki ei ollut temppu eikä mikään, mutta säkkipimeässä ja tien ollessa märällä jäällä vaaditaan nastoja ja nelivetoa ja perstuntumaa ja ehkä onneakin. Nastat ja arvattavasti tuntumaa ja tuuriakin löytyy, nelivetoa ei nyt ole.
Komulainen ei toki ole alkuunkaan ensimmäistä kertaa tässä mutkassa.
Hänen kyydissään ollaan siksi, että yksi vaihe lehden päätymisestä tilaajalleen jää monesti vähälle huomiolle ja sen tekijöitä muistetaan vasta, kun asiat eivät toimi.
Komulainen on ajanut Varsinais-Suomen tietojakelun varhaisjakelureittiä kesästä 2018 lähtien: hänen lenkkinsä kulkee Perniön kirkonkylästä Melassuonmäen asuinalueelta Kaukurintien kautta kohti Kosken asemaa ja Ylikulmaa, siitä Tuohittuun ja takaisin kirkolle.
Laatikoita reitillä on kuutisensataa, lehtiä menee noin joka toiseen; määrä riippuu päivästä.
Perniönseudun Lehden lisäksi Komulaisen käsien kautta päätyy vastaanottajilleen myös muun muassa Salon Seudun Sanomia, aikakauslehtiä ja kirjepostiakin.
Komulainen lähtee lenkille pyöreästi noin puoli yhdeltä Perniön kirkonkylästä ja on jälleen kotonaan Mathildedalissa aamukuuden tietämillä. Sitä ennen on koluttu läpi yksittäisiä ja ryhmissä olevia laatikoita ja Mäntytien maisemien jälkeen vaikeuskerroin pikkuhiljaa kasvaa.
Työläimmät kelit sjoittuvat talveen; märkä jää on paha, mutta monesti lenkillä toistuu se, että tuulen kasaamat kinokset ovat viheliäisiä nekin.