Tervepä terve. Toimituksen itävuon viikkotulvat pumpataan tässä seuraavaksi.
***
Vanha totuus muistuttaa, että joskus uutinen on se, että uutista ei ole. Tässä tapauksessa sekin, että etukäteen ennustetut tulvat jäivät näillä main suuremmin toteutumatta.
Toisaalla on toista. Maakunnan toisessa päässä alavammilla mailla vettä on riittänyt muuallakin kuin kaivoissa. Uudessakaupungissa vettä oli poistettu peräti jäähallista.
Äkkinäinen voi miettiä, onko uimahalli itse asiassa muuta kuin jäähalli, missä on vedetty kylmäkoneen johto seinästä. Kun laite sitten alkaa puhista ja puhkua, myydään halliin kylmäuintivuoroja ennen kuin kiekkoilijat pääsevät toimiin. Ilmeisesti jäähallissa jäätä on sen verran ohuelti, että kaiken muun hyvän lisäksi hukkumaan ei oikein pääse, vaikka kenttä olisi sulanlainen.
Tässä tietenkään ei ole tietynlaisten, huonosti pidettyjen talojen omistajille juuri uutta. Moni tasakattoisen uima-allasosaston omistaja tietää, että allas jännästi sateisena talvena täyttyy, vaikka hanaa ei olisi avattu vuosiin.
***
Joka tapauksessa tietysti pitää kantaa oma murheensa siitä, millaiseksi säät, ilmat ja kelit äityvät. Ainahan on mahdollista, että tämän talven pakkaset olivat viime viikossa.
Jopa ei-talvi-ihminen ottaa mieluummin kaksi tuumaa lunta ja viisi astetta pakkasta kuin saman silkkana vetenä – ainakin niin kauan, kun on pakko olla tien päällä joka päivä ja ties millaisiin aikoihin. Lasinpesuainetehtaan osakkeita omistavat voivat olla toista mieltä.
Luonnon päällehän tämä käy, ihmisluonnon ja muun. Sellaisiakin talvia on nähty, joina puut luulevat kevään jo tulleen ja alkaneet tehdä silmuja. Vastaavasti tiuha teiden suolaaminen saa aikaan varhaista kukintaa myös monien autojen helmapelleissä.
Helmapellen helmasynti taas ovat huonot vitsit.
Noin muuten tulvan synnyttäessä pysyviä järviä voimme alkaa kantaa huolta Loimaannorpasta.
***
Eipä sillä. Alavat maat ovat olleet aiheena muutenkin. Viime viikon loppupuolella tie vei halki lakeuden ja pari päivää kului Kokkolassa lajitoverien kanssa rypiessä. Kun Kokkolan kaupungintalon auditoriollinen lehtialan ihmisiä kokoontuu Suurten lehtipäivien merkeissä, siinä ei väliin mahdu kuin vertaistukea ja muuta osanottoa.
Kokkola saattaa kuulua siihen sarjaan, jotka moni niputtaa kivojen kesäkaupunkien listalle. Sen listan tekeminen tietysti on työtä vailla tarkoitusta: vähemmällä pääsee, kun muistaa, että talviaikaankin eläväisiä kaupunkeja koko maassa on noin kolme.
Edelliskerta Kokkolassa oli heinäkuussa ja kas: meri tuoksui, rannassa tarkeni, oli eloa ja iloa.
Marraskuinen torstaiaamu avasi asiaan toisen kulman. Hotellin ikkunasta katsoessa kahdeksalta kadulla ja torilla ei liikkunut ristin sielua, vartin päästä ajoi ohi kaupungin pakettiauto, sitten oli taas vähän hiljaisempaa. Vanhan puutaloalueen, betonitalojen ympäröimän torin ja kuolemanhiljaisuuden yhdistelmä oli kuin Kaurismäen elokuvan avauskohtaus.
Seuraava kuva käsikirjoituksessa merkkittäisiin ”int” eli sisäkuva ja se olisikin sitten voitu ottaa lehtipäivien lounasbuffetin sorinasta, yltiöpäisen ystävällisen levydivarin lämmöstä tai vaikka kirjaston lukusalin tunnelmasta. Elämää oli, se piti vain kaivaa maakuntakaupungissa esiin vähän kuin paikallislehden tekijän.
Loppuviimeksi suuhun jäi se maku, että ilmassa on paljon muutakin kuin välttämättömin. Kirjastokin komeampi kuin monessa muussa saman kokoluokan kaupungissa.
Paikallis-ja kaupunkilehtikisojen tulokset taas osoittavat, että se työ osataan halki maan. Eteläisin palkittu on turkulainen Åbo Underrättelser, pohjoisin kaupunkilehti Uusi Rovaniemi.
Aika monta mainintaa tipahti lakeuksillekin ja aiheesta kaikki. Lisäksi niissä lehdissä oli hyviä aiheita.
***
Metka teema otti myös korvaan radiosta tiistaiaamuna. Aiheena oli rikosten tai riitojen selvittely sovittelemalla. Joku haastateltavista totesi siihen tapaan, että sovittelu on yksi keino selvittää nuoruuden rötökset.
Niin kai sitten. Jokainen meistä jo elintason makuun päässeistä tietääkin sitten, että nuoruuden vaatteiden sovittelu on turhaa vaivaa.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
