Vapautunut pruuvi

Tervepä terve. Toimituksen koilliskamarin viikkounet tempaistaan tässä seuraavaksi.
***
Teatteritaiteen eli näyttelijäntyön taitaminen se helpottaisi ostostenkin tekoa. Olisi kyky heittäytyä ja muu sellainen.

Selitän. Vuosikymmen tuli viime viikolla taloudessamme siihen vaiheeseen, että sängyn todettiin olevan kuin meikäläisen kasiluokka aikoinaan: liian monta nukuttua tuntia.

Paljon muuta rientoa on suljettu muutenkin ja pääsiäisenä eritoten, mutta kalusteliike päivysti lauantaina. Ei kun toimeksi siis, olkoonkin että ostoksilla kiertäminen ei koskaan ole ollut omalla listalla huvitusten kärkeä ja jo muinoin lapsen vinkkelistä huonekalukaupoissa oli jotain oneaa. Vuosikymmeniä sitten liikkeitä oli somistettu kirjanselkämysriveillä ja televisiokulisseilla ja tämä jätti pieneen mieleen kolkon maun varmasti muuten kunniakkaista liikkeistä.Nykyään on toisin: rekvisiittana saattaa olla jopa oikeita kirjoja ja lehtiä, vaikka banaanit yhä ovat muovia.

Yhtä kaikki jotain vielä puuttuu; liiketilojen uudelleenmiettimistä tai sitä heittäytymistaitoa.

Otetaan esimerkiksi sohvaostoksen tekeminen. Väri on mietitty etukäteen ja mitattu mööpelin sopivat enimmäisulottuvuudet. Kun uusi sohva on paikoillaan, mittauksista huolimatta siihen kuuluu kolhia jalkojaan ensimmäiset kuusi viikkoa.
Ennen ostopäätöstä pitäisi tietysti myös tutkia, mikä malli sopii parhaiten ruodolle ja miten sen muuten teet kuin olemalla kuin kotonasi. Tätä toki ei voi suositella; käytännössähän tuo tarkoittaisi, että ensin tiputetaan housut johonkin ja sitten kaadutaan sohvaan huokailemaan esimerkiksi Mobilisti-lehden parissa ja välillä heitetään joku puujalkavitsi sohvan toiseen päähän, mistä vastataan epäuskoisella katseella. Jokin itsekritiikin itu estää toteuttamasta tätä liikkeessä.

Sama liittyy sänkyostokseen. Sehän pitää koemaata huolella ennen hankintapäätöstä, mutta rentoutumispuolta voi jäädä liikkeessä puuttumaan.

Koska tästä nyt sikiää bisnesidea, pyydän osoittamaan muhkeat rojaltimaksut käyttötililleni. Nimittäin jonkinmoista simulaattoria sitä kaipaisi noihin tilanteisiin. Jotta vuoteeseen voisi oikein rennosti käydä makaamaan, pitäisi tilanteenkin olla samanlainen kuin kotona eli huoneen hämärä, vaatteiden vähäiset ja yleisöä rajallisesti. Jonkun pikku maton voisi laittaa sängyn viereen niin, että kompastumisriskikin olisi yhtälainen. Ei ole ihan sama kaatua farkut ja tennarit jalassa vuoteelle peiton päälle liukuvalubetonihallissa tehokkaiden valaisimien alla myyjän seuraillessa toimitusta muutaman askeleen päässä. Uuno Turhapuro menestyi vesipatjan koemakaajana vetäen sikeitä kalustekaupan näyteikkunassa, mutta tavan kansalainen ei samaan taivu.

Toisaalta myyjän silmää tarvittiin katsomaan, mihin se itse asiassa taipuu ja lausunnon perusteella valittiin sellainen patja, jossa ranka on hiukan loivemmalla ässällä.

Noin muuten kalustekaupoissa ei juuri ole sitä vikaa kuin päivittäistavarapuolella, että vielä matkalle ennen kassaa olisi sijoitettu varsinaista houkutusta. Tosin kaappiosastolta voi ostaa vielä senkin sitten samaan konkurssiin.
***
Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: