Tervepä terve. Toimituksen koillisruukun viikkopistokkaat istutetaan tässä seuraavaksi.
***
Välillä voi vakoilla, mitä muualla tapahtuu. Silmäilin tuossa päiväkodin rakentamisen kuvioita Laitilassa. Siellä luottamuselimet pohtivat, saneeratako päiväkoti vanhaan kivimeijeriin vai rakentaako uutta.
Esittelyteksti jäi mieleen. Meijeriä kuvailtaessa sävy on inhimillisempi kuin näissä yleensä. Lautakunnalle on kerrottu muun muassa, että ”alue on kaunis, rauhallinen ja puistomainen. Meijerin korkeat huoneet ja isot ikkunat tarjoavat avaruutta, muuntelumahdollisuuksia ja valoa, ja rakennus ulkoapäin on kaunispiirteinen. ”
Meijerin korjaamista pidetään myös kulttuuri- ja rakennussuojelutekona. Tekstin mukaan uudisrakennusta puoltaa lähinnä se, että tuolloin saadaan päiväkodista ihannemitoitettu.
Kun tekstistä käy ilmi, että meijeriinkin toimivat tilat saadaan, niin jo tekisi mieli evästää, että lukekaa mitoituskohta huonommin ja päättäkää meijerin puolesta. Siinä se on se riski, jos mennään vaan mitoitus ja normit edellä, että on koko elo kohta yhtä einesmakaronilaatikon syömistä. Arvot ovat kohdallaan ja hengissä pysytään, mutta syömisen ilosta ei voi puhua.
***
Joku varmasti voisi tutkia senkin, miten eri rakennusten kiehtovuus muuttuu sen mukaan, mitä vuodenaikaa eletään. Juuri alkusyksy on aikaa, jolloin oudon moni talo näyttää jotenkin kotoisalta.
Ja houkuttelevimmillaan joka talo tietysti on joulukuun alussa, jolloin vaakasuoraan satavasta loskasta ja pimeydestä rantautuu mielellään suunnilleen minkä katon alle vaan. Mitä nyt perinnemiesten mielestä tasakaton alla on kuitenkin yhtä märkää kuin ulkonakin.
***
Turun Yliopiston tutkimuksen mukaan runsaasti television ääressä istuvilla on kasvanut riski saada rasvamaksa. Niin kai sitten. Etenkin, kun moni tiemmä tekee tämän istumisen olupurkki kourassa.
***
Heip.
aku.poutanen
@pernionseudunlehti.fi
