Tervepä terve. Toimituksen itäkuormurin viikkolastit puretaan tässä seuraavaksi.
***
Pankkitoimintakin sivistää musiikillisesti. Tästä on näyttöä eikä nyt ole kyse palvelunumeron jonotusmuzakista.
Selitän. Toinen isoisäni teki elämäntyönsä pankkialalla, jolla vanhaan hyvään aikaan liikkui epäilemättä paljon suhdetoimintaan liittyvää sälää: täytekyniä, vaaseja, logolla varustettuja pellavapyyhkeitä.
Tämän toiminnan peruja oli C-kasetti, joka aikanaan päätyi omiin kätköihin ja sopi tällaiselle merkillisenkin musiikin ystävälle hyvin.
Kasetti oli nimeltään Sampomies. Sillä oli pääosin suomalaisen 70-luvun kantrimusiikin parhaita paloja, mutta nimi kertoo olennaisen. Kasetin oli tuottanut promootiotarkotuksiin Sampo-Rosenlew-leikkuupuimureita rakentava yritys. Sen taas näki kannen teksteistä ja kuuli siitä, että kappaleiden väliin oli luettu lyhyitä puimurimainoksia. Kasetin molemmat puolet alkoivat Jussi Raittisen sanoittamalla ja yhtyeineen esittämällä kappaleella Sampomies.
Kyseessä oli vanha kantriklassikko Jambalaya, tekstiltään suomalaiseen puintiaikaan sovitettuna. Ymmärtääkseni Raittinen ei tästä tekstistään ollut niin ylpeä.
Yhtä kaikki kappale alkoi väkisin ja katkeamatta soida päässä, kun alkuviikon aikana seuraili politiikkauutisia. Nythän pidettiin kehysriihi, missä lyödään kiinni valtion rahankäytön suuret linjat ensi vuodelle.
Tämä vaan pisti miettimään, että sanavalinta voisi olla toki osuvampikin.
Riihihän on paikka, missä entisaikaan puitiin. Vilja vietiin riiheen parsille, riihi lämmitettiin ja itse puinti tarkoittaa sitä, että korsia hakattiin riihen pintoihin jyvien irrottamiseksi.
Tämä tietysti tapahtui sen jälkeen, kun vilja oli loppukesästä leikattu ja seipäillä kuivunut. Kehysriihi lämpiää keväällä, jolloin puitava materiaali on talven yli odottanutta eli tosi kuivaa. Ilmankos moni hyppää yli lehdistä ne sivut. Yhtä kaikki jotain kai hakataan, ainakin nyrkkiä tai nuijaa pöytään. Äänestäjästä taas voi tuntua nuijalta.
Nykyään riihipuinti on kai erikoisuus, leikkuupuimuri hoitaa nimensä mukaan koko homman eli leikkaa ja vielä pui. Kehysriihi eroaa puintiriihestä siinä, että lämpimän sijaan tiedossa on enempi kylmää kyytiä.
Muuten on menty samoin kuin jo ammoin: ensin puhuttiin, että nyt leikataan ja kohta perään puidaan.
Sitten ei puutu kuin se vaurautta jauhava Sampo.
***
Nykyaika on muutenkin ihmeellistä. Taannoin tuli eteen kunniatehtävä toimia kummilapsen muuttoapuna ja siinä ihmetyttää jo ajankulu. Viisi vuotta onkin kaksikymmentä.
Yhtä kaikki muu matematiikka on helpompaa. Yksi ihminen yksiöön liikkuu vähän kepeämmin kuin kahden kartanon irtaimisto, mutta pakettiauto piti kuitenkin erästä mööpeliä varten hankkia käyttöön. Talousalueen halvin vuokravärkki sattui olemaan sellainen, jonka saa käyttöön omatoimisesti. Firman vuokra-autoja on pitkin seutua, varaus tehdään netissä.
Yksityiskohdat eivät tähän mahdu eikä mainostaa saa, mutta lopputulos oli se, että siinä sitä seisoi eräänä iltana varausajan alkaessa sinisen pakun kupeella, painoi kännykkään tulleesta linkistä nappia. Ensin loksahtivat auki Transitin ovet ja sitten oma leuka. Virta-avain oli autossa sisällä ja ei kun menoksi.
On tultu kauas siitä, kun pakettiauton lainasi olutsalkullisella joku tuttu tai siitä, että se vuokrattiin huoltoasemalta, missä piti jopa kommunikoida jonkun kanssa.
Yhtä kaikki selvittämättä on enää se, miksi siinä tuli autoa kadun varresta ilman avaimia käyttöön ottaessa jonkin verran se olo, että tässä ollaan vähintään luvattoman käyttöönoton partaalla eikä vain laitakadulla.
***
Lopuksi pieni lainaus valtiolliselta kilpailijalta. Yle teetti taloustutkimuksella kyselyn, jonka mukaan suomalaisista noin 17 prosenttia eli noin kuudennes kärsii jatkuvasta väsymyksestä.
Tämänkin tietysti voi nähdä hyvänä uutisena. Jos omasta osoitteesta vastataan, että väsyttää, ovat viisi lähintä naapuria erinomaisen pirteitä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
