Tervepä terve. Toimituksen länsilaiturin viikkonousut tehdään tässä seuraavaksi.
***
Paitsi että alkuviikosta muutama asemalaiturilta junaan noussut kai luuli tulleensa kohonneeksi iäisyysmatkalle, kun kerran alkanut matka ei ollut päättyäkseen ollenkaan.
Yhtä kaikki on kukkupuhetta, ettäkö junat koskaan muka eivät kulje. Kulkevat, ja aiemmin kesällä kehumani kesäretki oli kuin ison miehen hiihtovälineiden näyttely: melkost oli suksee.
Yöjuna vei Rovaniemelle ja sieltä seurue valui alas kiireettä ja makeana kuin kiisseli pöydän kulmalta.
VR:n kesälippua voi vain kehua: viisi päivää sai matkata rajattomasti hinnalla, jolla ei tankkaa autoa täyteen. Ehdoton junamatkailun valtti on se, että kerrankin ei tarvitse itse ajaa ja toinen se, että junalla altistaa itsensä jollekin. Voi joutua vaihtamaan sanan, pari jonkun kanssa ja sama pätee reittiin. Autoilija napsii kumminkin rusinat pullasta, junamatkaaja voi loikata kyydistä hetkeksi sellaisilla rautatieliikennepaikoilla, joille ei koskaan muuten menisi. Muurola ja Tampere ja mitä näitä on.
Ilmeisesti matkailulla on osuutta siihen, että Rovaniemellä oli kävijän silmään kiva, eteenpäin pyrkivä tunnelma.
Sikäläisessä kaupunkikuvassa ei näy muuta vanhaa kuin mahtava Kemijoki ja siintävät vaarat, ja se on piirre, johon ei parissa päivässä totu. Viipeellä tuli tunne siitä, että ollaan vähän kauempana kotoa.
Vaan kun matkailijoita on mietitty, niin mutkattomaksi on tehty sekin, että napapiirille eli joulupukin pajaan osaa paikallisbussilla hölmömpikin. Kun tuonne asti matkasi, oli nautittava seutukunnasta koko rahalla. Sisätilojen ikihämyn ja joululaulujen yhdistelmä keskellä helteistä mäntymetsää oli metkaa kummallisempi.
Matkailijan vinkkelistä Kemi oli rakennemuutoksen havainnekuva; hienon Perämeren rannan päällä lepäsi jonkinlainen sanaton yleisapeus. Seuraavalla etapilla Kokkolassa ei senkään vertaa; jokunen vanha rakennus ja muutama sana ruotsia katuvilinässä tekivät olosta jälleen kodikkaan.
Laiturille ehdittiin sielläkin, mutta aina näin ei ole ollut. Pari vuotta sitten delfiinit vierailivat merialueilla niin, että mökkilaiturilta olisi ehtinyt melkein nähdä pyrstön heilahtavan. Tämän kesän eläinuutinen oli tietysti Haminan mursu, jonka suhteen toivoi onnellisempaa loppua – siis että eläinparka olisi jatkanut kotikonnuilleen ja matkallaan piipahtanut juuri meidän laiturin kupeella. Arvaan, että siinä olisi tullut tehtyä raittiuslupaus kerrasta, kun kotilahden pinnasta nousee kurttuinen pää ja sen jatkona metriset hampaat.
Monellehan maistuu lomalla juoma liian kanssa, mutta konstit ovat monet. Pieni remonttityö vienee rakennustarvikeliikkeeseen, ja jotenkin ei yllätä, jos tyhjää hyllyä on juuri putkenkatkaisutyökalujen kohdalla.
Ei sillä; toisenlainen tarve vei huonekalukauppaan, missä seinällä oli mainostaulussa sanat: tehdään ideoistasi totta.
Kun tässä omia ja vielä nyrjähtäneempien tuttujen ideariihiä tietää, harkitsisin iskulausetta vielä hetken.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi