Tervepä terve. Toimituksen koillispirtin viikkolattia lakaistaan tässä seuraavaksi.
***
Tässä on tullut joskus ihmeteltyä tavaran ostamista tavan vuoksi. Toisaalta siinä, että joku vaihtaa televisiota aina kaukosäätimen paristojen tyhjentyessä, on hyvätkin puolensa. Kauppias voi hyvin ja käytetty, mutta käyttöarvoltaan uutta vastaava tavara vaihtaa omistajaa murto-osalla uuden hinnasta.
Tämä näkyy meillä kotona vähän joka huoneessa vajaa myöten: telkkari hankittiin muutamalla kympillä ystävänkauppana vuosia sitten, stereolaitteiden keski-ikä on 25 vuotta ja kaikki kulkupelitkin ovat jonkun toisen uutena ostamia.
Vaan eipä päde tämä kaikkeen. Kävi nimittäin niin, että mökillä pölynimuri heitti henkensä. Tämä ei tietenkään ole ihme, heikompi luonne olisi tukehtunut jo murto-osaan siitä hiekasta, minkä kapine on saanut lattioilta vuosien mittaan sisäänsä kiskoa.
Kun nuuka pitää olla, kävi tie ensiksi netin kauppapalstoille tarjontaa kyttäämään: näinkö löytyisi edullisesti uudenkarhea imuvehje. Ja katso. Tarjontaa on muuten kanasta keinutuoliin, mutta maakunnassa käytettyä imureita oli tarjolla ensivilkaisulla yksi ja sekin uuden hintainen. Loppuviikosta tarjontaa oli jo vähemmän.
Ilmeisesti jotain sitten on kuitenkin opittu käyttämään loppuun asti ja imurit poistuvat rivistä täysin palvelleina. Tämä tietysti pisti miettimään, että ei käy kateeksi imurinsuunnittelijoita. Iso porukka isoissa tehtaissa miettii ominaisuuksia, suotimia, materiaaleja ja muotoilua. Räväkimmän näköiset laitteet antavat hyvin uskottavan vaikutelman siitä, miltä näyttäisi katumaasturin ja pyöräilykypärän lehtolapsi.
Ja kaiken tämän panostuksen jälkeen laitteilla on edelleen niin vähän minkäänlaista status- tai näyttöarvoa, ettei niitä haluta vaihtaa uuteen aina, kun markkinoille tulee vähän päivitetty malli. Komeroissa pysyvät siivouspäivien ulkopuolella imurit, vaikka miten olisivat designiä.
Ilmeisesti tässä nyt tie käy kodinkonekauppaan, vaan kerranko sitä. Se toisaalta onkin ollut perinnetavoista käsittämättömimpiä, että mökeille on ainakin takavuosina kärrätty kaikki se, minkä kanssa ei jakseta kotona tapella. Ihan kuin kauan kaivatuilla vapailla olisi jotenkin siedettävämpää antaa televisiolle turpaan ennen kuin se suostuu näyttämään kuvaa.
Poikkeuksia tietysti on. Mökillä nukkuu hyvin sellaisellakin patjalla, jolla kotona ei saanut kuin univelkaa ja iskiaksen. Psykiatrimme tulkitsee tämän teille ensi numerossa.
***
Se on ihan totta, että helteillä ei tukeva ateria maistu. Salaattiaate toisaalta on ottanut valtaa jo metsäseuduillakin. Tampereen puolessahan käytiin viikonloppuna tämä Rucolan viesti.
***
Turvallista juhannusta ja heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
