Tervepä taas.
Toimituksen lounaissiiven teemaillassa hiukan kuntapolitiikkaa ja sitten jotain henkistäkin ja ruumiinrasitukset päälle. Kas tästä nyt sitten.
***
Aika hyvään saumaan osui tämä Ylen homoiltakin.
Seurakuntavaaleja viritellään ja tätä kirjoittaessa ohjelman jälkeen on jo kirkosta eronnut 20 000 ihmistä.
Hyvä kun puhutaan, mutta kyllä jälkimainingeissa osutaan ohikin maalin.
Ei tässä voi Päivi Räsäsen kommentteihin juuri yhtyä, mutta jollain muotoa harmittaa että samaan syssyyn kyllä leimataan koko kristillisdemokraattien porukka.
Ei ehkä pitäisi, paikallistasolla senkin puoleen riveissä on tolkun ihmisiä ja hyviä ajatuksia.
Tietysti näitä kytköksiä nähdään ihan missä halutaan. Outoa, että esimerkiksi vihreisiin ei kai ole tullut mitään jäsenryntäystä vaikka sikäläinen kansanedustaja Tynkkynen oli mukana ja ihan eri mieltä kuin Räsänen. Luulisi sen sitten näille kirkostaeronneille kelpaavan.
Ei siinä, aika vaikealta tuntuu uskoa että kirkkoa muutettaisiin muuten kuin jäsenenä olemalla.
Metkaa katsoa sekin, vieläkö joku ehtisi viritellä omasta asenteestaan vähemmistöihin liittyen liittyen ihan vaaliteeman tai –aseen. Vai pistetäänkö ihan vaan iskien pöytään lupauksia mahtavista jäseneduista, tavoitteena joukkopaon jatkuminen, ja että katsotaan sitä asenneuudistusta sitten myöhemmin.
Pääasia, ettei vaalilause ole pelkkää yksisilmäistä suvaitsevaisuuden hokemista. Kauhea käsite sekin, suvaitsevaisuus. Ei mitään typerää tarvitse hyväksyä.
***
Sellainenkin telkkarimainos pyörii, jossa kehutaan hyvää hyvitystä vanhasta ulkotakista vaihdossa uuteen, ja vanha rotsi kai sitten lähetetään tarvitseville jonnekin vähän kauemmas.
Ei siinä, ettei käyttöä olisi lähempänäkin.
Olen tässä polkupyöräilyharrasteen ohessa tarkkaillut kanssakuntoilijoita ja päätynyt luokittelemaan kuntoliikkujat karkeasti kolmeen alalajiin; himohikoilijat, näyttäytyjät ja tavan turvenuijat. Ulkoasu ja mittarit, joilla lenkin tehokkuutta mitataan, määräävät luokan.
Himohikoilijan tuntee viimeisen päälle vedetyistä varusteista: on Haltin kuoritakkia ja säämiskäistä pyöräilyhousua jolla pistetään vauhtia hiilikuitufillariin.
Mittarit: sykemittarit ja gps- laite.
Näyttäytyjä piipahtaa kadulle vähintään yhtä kalliissa kamppeissa, sporttisuudesta ja vauhdista kyllä voi tinkiä. Nämä esiintyvät usein pareittain.
Mittarit: moniko silmäpari kääntyy katsomaan perään ja poskien pitäisi alkaa punoittaa.
Viimeisessä ryhmässä voin käyttää esimerkkinä itseäni. Varustelu alkaa koiransyömistä lenkkareista ja vuoden 1995 Peugeot-polkupyörästä. Loput verhotaan tuulihousuihin ja hupparitakkiin.
Mittari ja tavoite: että takki peittäisi jonain päivänä koko mahan myös suorana seistessä.
***
Eikä siihen tarvita toisaalta edes kuntoilua, että tarvetta takille jos toisellekin on. Perjantaina tuli pyyhkäistyä saareen pitkästä aikaa. Merellä viidentoista solmun vauhti, lokakuinen ilta ja vain kohtalainen luoteistuuli ovat sellainen yhdistelmä että kolmet kalsarit eivät ole liioittelua.
Yksinhän ei vesiliikenteessä vielä tähän aikaan vuodesta olla, veneliikenne oli – jos ei kesän veroista niin vilkasta kuitenkin. Oikein pistää ihmettelemään, mitä se väki miettii joka nostaa purkkinsa vedestä jo joskus elokuun lopussa.
Ristiriitaistakin syysmökkeily tietty on. Toisaalta sitä on hyvin tyytyväinen kun pääsee turvallisen matkan päähän väkijoukoista ja kauppakeskuksista ja autoista. Toisaalta sitä on yhtä lailla tyytyväinen kun siinä kapeassa salmessa näkee hämärän keskeltä jostain loimottavan valon: tuolla ja tuollakin ollaan mökillä. Se lienee puhdasta iloa jonkun muun puolesta.
***
Ehkä koko käsite kesämökki pitäisi vaan muuttaa joksikin muuksi, kun sitä kerta voi kevät-, syys- ja talvimökkeilläkin.
Pistää pelottamaan, onko virkamieslähtöinen kapulasana kakkoskoti sittenkin aika osuva.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
