Tervepä terve. Toimituksen koilliskadun viikkopölyt yskäistään tässä seuraavaksi.
***
Muutoksen aikaa, kuulemma. Ainakin muuton. Sitä on tehty meillä maaliskuun ajan. Urakka etenee laatikko kerrallaan ja on vielä hiukan enemmän kuin viimeisiä mööpeleitä vaille valmis.
Ihan hulluja ilmiöitä tuommoiseen liittyy.
Tarkoitan tietysti, että harvoin jos koskaan sitä nauttii vaikka lattianpesusta sillä tapaa kuin uuden, vielä tyhjän asunnon lattiaa luututessaan. Ei siirreltäviä huonekaluja, ei nosteltavia mattoja, ei sivuun potkittavia jatkojohtoja. Sen kun moppaa menemään. Sama homma pätee keittiön laatikoiden tai vaatehuoneen hyllyjen pyyhkimiseen.
Asutussa asunnossahan tämä ei käy näin, paitsi askeetikkojen luona siellä lounaisrinteen kallioluolassa.
***
Metkaa on sekin, miten taakse jäävään taloon ja asuntoon suhtautuu. Ilmeisesti asiaan vaikuttaa, jos talo on sellainen, johon on muuttanut sen ollessa ihan uusi. Sitä alkaa pelottavasti ajatella, että koko komeus onkin rakennettu ihan itseä varten.
Jos ja kun koittaa lähdön hetki, tulee oudon mustasukkainen olo, että ei kai tänne nyt muita, meidän pyörävarastoon tai kylpyhuoneeseen.
No kyllähän vaan muita.
***
Merkintää valtakunnallisiin tilastoihin tästä nyt ei saa, siirtymä ei tapahdu kuin postinumeroalueelta seuraavalle.
Tilastoihin tietysti vaikuttavat suhdanteet ja alueelliset talousnäkymät ja sellaiset. Tehän tiedätte.
Ja kauppasaarrot tietysti kanssa. Mitä vähemmän banaaneja tuodaan, sen vähemmän tuodaan banaanilaatikoita. Ja ilman niitähän ei muutanta käy.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
