Tervepä terve. Toimituksen koilliskulman viikkolaskut summataan tässä seuraavaksi.
***
Kaiken se teettää.
Viikon aikana on tullut otettua puhelu muun muassa Pettuun, missä lossilla ajaminen kallistuu sitä mukaa kun dieselinkin hinta. Kuuleman mukaan viikonlopun tuulessa itse lossikin oli vähän kallistunut.
Joku tietysti sanoo, että entä sähkölossi, olisiko se vaihtoehto.
Se kävi mielessä itselläkin ja ehdin jo ilakoida siitä, että noin lyhyellä välillä ei tarvita akkujakaan, sen kun vaan johto rannasta lossin kulman töpseliin. Laiturilla voisi olla nappi, josta johto kelautuu sisään kuin pölynimurissa ja hilaa tietysti lautan takaisin.
Toisaalta maailmanhistoria ei tunne tapausta, jossa pölynimurin johdon kelausmekanismi olisi toiminut pidempään kuin kaksi viikkoa, joten se siitä.
***
Vuosien takaa on jäänyt mieleen jonkin lehden kysymyspalstalta juttu, jossa taloyhtiön hallituksen valitsema niuho kantoi huolta siitä, että entä jos syttyy tulipalo ja kerrostalon alaovi on lukossa.
Vastauksessa todettiin lempeästi, että palokunta kyllä menee ensi hätään ovesta läpi ja palon sammuttua on loppuvuosi aikaa miettiä, kuka maksaa ovesta ja kenelle ja paljonko.
Vähän samaa päättäväistä hommien hoitamisen henkeä on ollut parina iltana ilmassa. Kun paikallinen yrittäjäyhdistys järjestää ja paikallinen VPK toteuttaa, on paikallislehden porukan oltava rivissä. Ensiapukurssilla siis.
Kiitosilmoituksen jättäminen lehteen tuntuisi rahan siirrolta taskusta toiseen, joten kiittää voi tässä. Kaksi pitkää iltaa kuivaa ulkolukua olisivat olleet unettava kokemus, nyt tarjottiin kaksi pitkää iltaa arkikielistä puhetta ja sopiva määrä tekemistä, toinen toisensa kääntelyä ja nuken henkiin herättämistä.
Paljon sitä oppii, vaikka vain makaisi tiedottomaksi tekeytyneenä lautalattialla.
Mutta mistähän oli jäänyt se mielikuva, että ensiavun antajan pitää muistaa hirveästi numeroita ja sääntöjä. Kahden illan aikana tämä kuva hälveni; jälkimauksi jäi, että olennaisinta on tekeminen ja vielä mieluummin niin, että saa jonkun huikkaistua avukseen.
Arkijärkisyyteen liittyy se, että isoin opetus saattoi olla rohkaisu: jos joku makaa elottomana polun varressa, hänen tilaansa on vaikea pahentaa muuten kuin ohi kävelemällä. Siis pitää olla uskallusta tehdä edes jotain. Sitä parin illan aikana tuli, jos ei repullista niin ensiapulaukullinen kuitenkin.
Toisaalta sille ei voi mitään, että työväentalossa kurssipaikkana oli jotain symbolista, jos tarkoituksena oli rohkaista lähestymään ja koskettamaan toista.
Lienee nimittäin tuossakin talossa pidetty aika monet sellaiset tanssi-iltamat, jossa iltakymmeneen asti joku kiertelee salin reunoja ja miettii, että kehtaisiko tuota ihmistä lähestyä.
***
Heip
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
