Tervepä taas. Toimituksen lounaissiiven kansanterveysosaston viikkoannos lusikoidaan nyt tähän.
***
Mainokset telkkarissa ovatkin totta. Tiedättehän, nämä joissa ihmiset valittavat kun on kiire, paljon lapsia, harrastuksia tai muuta joka aiheuttaa sen että tulee syötyä huonosti ja kiireessä ja senkin ruoan ovat tehneet ”äidit”.
Totta vie. Asia todella taitaa olla niin. Viime viikolla tupsahti postiin tiedote, jonka mukaan alle puolet suomalaisista laittaa lämpimän ruoan päivittäin kotona. Joka toinen päivä tekee ruokaa joka kolmas ja viidennes jollain ilveellä selviää hengissä, vaikka laittaa lämpimän ruoan kotona vain kerran viikossa tai harvemmin.
Puhutaanpa ravintoarvojen tai maun sijaan hetki tunnelmasta. Eikö vain luokin kummasti lämmintä henkeä ja kodin tuntua, kun saapuu päivän pimeänä olleeseen, hiukan viileään asuntoon ja kohta alkaa keittiöstä tulla ruoanlaiton tuoksua, kolinaa ja vähän lämpöäkin.
Tottahan sen hengenpitimiksi tarvittavan energian saisi kylmän juustoleivän rakentelemalla, mutta jäisi siitä semmoinen olo että tässä nyt jotain odotellaan kylmässä parakissa kärvistellen.
Tuoreen tutkimuksen mukaan lämpimän ruoan kokkaaminen vastaajista tuntuu aikaavievältä tai riskialttiilta ja vaihteluakin halutaan.
Niin kai sitten. Logiikka ei oikein aukea, jos halutaan vaihtelunhalua, jonka jälkeen ostetaan tasaisesti aromivahventeelta maistuvia eineksiä.
Ei sillä, että se kovin monimutkaista olisi omassakaan kyökissä ruoka-asia. Mutta joku halpa jauhelihakin arkisin taipuu moneksi; monen sortin kastikkeeksi, keitoiksi, laatikoksi tai kiusaukseksi. Eikö siinä ole ensi alkuun. Lopullinen valinta tehdään aikataulujen ja sen perusteella, mitä komerosta löytyy.
Ajan kuluminen on vielä poskettomampi väite. Jotain tolkun hommaa kun on elintarviketeollisuuskin saanut aikaan, arki-iltaisin Nobelin palkintoa sitä on tullut mielessä usein ehdotettua pakastevihannesten keksijälle.
Eihän jotain purjoa tai paprikaa tavan ihmisellä ole varaa talviaikaan tuoreena ostella. Pakasteena hinta on olematon ja käyttö ei voisi olla helpompaa, kunhan pussin saa auki. Pakastepaprikasta, possunsuikaleesta ja sipulista rakentaa mojovan kastikkeen, jonka valmistamiseen juuri viime viikolla meni – tämä on tutkittu juttu – seitsemän minuuttia. Saman määrän tekee kahdelle tai kahdeksalle syöjälle, valmistaminen ei vaadi korkeakouluopintoja ja halpaakin tuo oli.
Nykyisen pakkaustekniikan tietäen jo einespakettien auki repiminen koko perheelle veisi helposti aikaa saman.
***
Ja kaiken tämän jälkeenkin paikkansa pitää vanha väittämä: valhe, emävalhe, tilasto.
Puretaanpa näet hiukan. Siis että alle puolet suomalaisista tekee lämpimän ruoan päivittäin kotona.
No jaa. Meillä kahden ihmisen taloudessa ruoanlaitto on useimmin yksillä harteilla. Kun ne harrastukset ja velvollisuudet eivät ole tuntematon asia, ei joka päivä tehdä ruokaa. Maanantaina rakennetulla makaronilaatikolla mennään joskus niin, että samaa lämmitetään vielä keskiviikkonakin. Ja katso: siinä on meikäläinen innokas kotikokki jo tipahtanut luokkaan C) tekee ruokaa kerran kolmessa päivässä.
Viikonloppuna saa totta vie väsätä neljän ruokalajin illallisia molempina päivinä jos tässä kisassa mielii pärjätä.
Jospa siinä onkin ihan vaan tästä kyse. Keskiverto arki on tilastoiksi väännettynä ihan epäkeskivertoa.
Lohdullista tässä on edes se, että jos näin touhutaan muuallakin, tehdään ja syödään omatekemiä, ei mikromussakaa muoviruukusta.
***
Kuin sattumalta tähän sopii se, että Turun kouluissa esitellään oman maakunnan elintarvikkeita.Tiistaina ruokalistoilla oli juustomunakasta, kuten tällä munantuottajain kulmakunnalla oikein onkin.
Mitenhän mahtaa olla sitten tämän sopivuus, kun nykyään pitää ottaa nämä erilaiset uskonnot sun muut huomioon.
Jossain päin maailmaa pidetään jo vissi huoli siitäkin, että esimerkiksi juutalaisille on tarjolla kosher-teurastettua eli uskonnollisen lain mukaan oikein valmisteltua lihaa.
Se on jo toinen ääripää tämä tämmöinen. Tähän asti on oltu huolissaan siitä että kaikki karkkisäkit ja sipsipussit ovat nykyään ihan jumalattomia.
***
Heip.
