Skip to main content

Jääkenttien ääressä

Tervepä terve.
Toimituksen lounaiskylmäkaapin viikkoviilennys löyhytellään tässä nyt.
***
Nimittäin talvilajienhan aikaa tämä on varsin vahvasti.   Lätkää pelataan Slovakiassa sen minkä jaksetaan, eikä ollenkaan huonosti tähän asti. Ilmeisesti kotoinen Suomi jatkaa pelejä juuri tänään.  Jos lupaukset vesisateesta pitävät paikkansa, niin antaa pelata vaan.  Parina lämpimänä päivänä jäähallin tunnelmaan oli kotona telkkarin ääressä vähintään vähän vaikea eläytyä.

Ei se kyllä ole Suomi, jonka pelejä on silti tullut eniten sympattua.   Puolivakavissaan tuli seurattua Kanadan ja Ranskan peliä alkusarjassa, eikä se nyt suuremmin yllättänyt että Kanada vei melkein kaksinumeroisilla luvuilla.

Mutta ei sillä, ettei yritystä olisi, paratkoon, ollut. Ranskalaisten pelaamisessa oli sen sortin yritystä ja ylpeyttä kumminkin, että huonona päivänä ei Suomen pelissä koskaan.  Tasoerot ovat taas ihan toinen juttu.

Ei sillä, ettei Ranska kiekkomaa olisi. Joskus muinoin ostin oikein suuren camembert-kiekon eikä siitä kyllä keksi pahaa sanottavaa.
***
Juustosta tietysti tulee mieleen toinen telkkari-ilmiö, tämä Jamie Oliver. Kaveri esiintyy tulevana suvena vähän joka kanavalla ja vähän joka merkeissä.  On kouluruokaohjelmaa ja Amerikan –kiertuetta ja Jamien possukoulua ja vaikka mitä.

Eipä sitä ihmetellä tarvitse, että ohjelmia syntyy.  Tuleehan sitä mittaa kun joka jaksossa kerrotaan samat itsestäänselvyydet seitsemän kertaa. 
Yhtä kaikki, ei käy Jamieta vain soimaaminen.   Jos  kohkaamisen alle jaksaa katsoa, selviää että tarkoitus oli hyvä: kertoa, miten pieni homma oikean ruoan laittaminen loppuviimeksi on.  

Tarpeensa ohjelmille on.  Samaisissa pyhäilloissa joissa brittikokki pyrkii pistämään ruokatottumuksia ruotuun, tulee myös kummallinen ohjelma nimeltä Kuuluisat kuppilat.  
Sarjassa yliaktiivinen kaveri kiertää Amerikan takamaiden ahmimispaikkoja ja yrittää selvitä haasteista. Keskimääräisessä haasteessa pitää syödä joko lumilapiollinen jotain oikein tunkkaista tai pienempi vasullinen jotain oikein tulista.   Hyvään amerikkalaiseen tapaan alkupuoli ohjelmasta omistetaan lipevälle kaveraamiselle ja toistensa kehumiselle. 
Loppupuolella ohjelmasta  kantava periaate on se, että enemmän on parempi ja pulkallinen patonkia kera majoneesin pitää syömän, vaikka sitten kannustamalla.  
Sen rinnalla Jamie on sittenkin tästä kaksikosta hyvän ruoan asialla.  

Vielä paremmin homma hoidetaan tietty Vaasan rantaniityillä Strömsössä
***
Portugalin ja muiden rahoittaminenhan on tätä kirjoittaessa peräti auki vielä.

Pelkona tiemmä on ollut, että siellä sijoittajat pistävät tukirahat liiveihinsä.

Toisaalta oikein selkärangattomaan aikaan pistettiin rahat tukiliiveihin.
***
Heip.

 

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

 

Jaa artikkeli: