.Tervepä terve. Toimituksen koillisdosetin viikkopiristävät otetaan tässä seuraavaksi.
***
Kevätväsymys tuntuu puhuttavan ja hämmentävänkin. Miten voi olla, että valoisaan aikaan väsyttää ja uuvututtaa.
Varmasti joku selittää asian käpyrauhasella ja muulla tieteellisellä, mutta tässä voi luottaa myös keittiöpsykologiaan.
Talvestahan voi nauttia, jos nauttii pimeästä, märästä ja kylmästä sekä siitä, että joka luojan kotoa lähtö edellyttää pukeutumista ja auton puhdistelua ja muuta. On sitä toisaalta ystävänsä Putouksella ja soijanakeillakin, joten mikäs minä olen sanomaan.
Sehän tiedetään, mikä on perjantai-illan ohjelma kotona, kun takana on vaikka kuusikymmentuntinenkin työviikko. Iltapalaa, kylmä talouskeskiolut ja vartissa taju kankaalla, perinteen mukaan istualtaan sohvalla.
Entä, jos kevätväsymys onkin ihan vaan reipasta turnausväsymystä, kun taas yksi talvi on savotoitu alta pois.
***
Ollenkaan kaikesta ei aina jaksa innostua, mutta 70-luvusta kyllä. Kotimaisen tv-viihteen ajan saavutuksia oli Rintamäkeläiset, mikä onkin kokonaisuudessaan Ylen Areenassa katsottavissa.
Taannoin tuli katsottua jokunen jakso ja pohdittua, että onko tässä oikeastaan mikään muuttunut. Paljonhan puhutaan kaupungistumisesta ja maatalouden kannattavuudesta ja ihan samaa pyöriteltiin sarjassa jo yli 40 vuotta sitten; eräässä jaksossa puhutaan Rintamäkien ja Honkosten tilojen yhdistämisestä koska vain isot elättävät ja Rintamäki ottaa melkein loukkauksena pankin maatilastaan tekemän hinta-arvion. Ja tämä sentään oli vielä sitä aikaa maaseudulla, jota edelleen kaihotaan: joka kylässä oli ainakin pankki ja kauppa, monessa useampi.
Myöhemmin sarjassa kirotaan veteraanien huonoa kohtelua ja sitä, että terveyskeskukseen ei tahdo saada aikoja. Ei mitään uutta kevätauringon alla siis.
Ajokortillisten määrä se vaan vähenee nykyään ja kas: Rintamäen pariskuntakin käy sarjassa kirkolla linjabiilillä.
Rintamäkien kirkolta paluun taas näkee ikkunasta pihalle tiiraileva Honkosen emäntä. Pihalle katselusta tulee juttua myöhemminkin, ja Rintamäen isäntä antaa kehut ja toteaa, että on se hyvä syynätä ne harvat jotka täällä kulkee.
Näin se on tietysti nytkin: ajelepa vierasta autoa asuinalueella, niin alle vartissa on paikallisella some-palstalla varoitus oudoista hiippareista.
Muuttukoon aika, mutta verhot heiluvat nyt ja aina.
***
Tämä työ se on usein opettavaista. Ennen viime viikkoa en ollut tiennytkään, että kaloja voi istuttaa vesistöihin myös munina. Kritiikistä ruoan tuoreutta kohtaan ei ole kyse, vaikka tässä todettaisiinkin, että kalan munat ovat mätiä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
