Tervepä terve. Toimituksen koillissavustamon viikkopalvit viipaloidaan tässä seuraavaksi.
***
Jos joku on menettänyt arvostustaan, niin tupakointi. Tapahan on pitkälti kadonnut, mitä nyt joku vielä vetelee hermosauhuja tyhjyyteen tuijottaen.
Mutta kauaa ei ole siitä, kun kaikki oli toisin.
Hiljakkoin tuli vastaan materiaalia menneisyydestä; vanhoja Tekniikan Maailmoja sekä jostain putkahtanut sodanaikainen ostokorttihakemus. Hakemus kertoo jo jotain. Siinä on alkuun pari vaihtoehtoa:haluaako hakija Y1- eli tupakkayleisostokortin, vaiko Y2-kortin eli sokeriyleisostokortin. Nykypäivän vinkkelistä metkaa on, että ahtaina aikoina sauhuttelu on vaihtoehtokaan.
1970-luku oli kaiketi harrastuksen kulta-aikaa. Vuosikymmenen lehtiä lukiessa käy selväksi, että asenne on ollut salliva. Tupakkamainoksia riittää. Useimmin mainos antaa viestin siitä, että savuke liittyy lokoisaan hetkeen; eräässä mainoksessa ukkokööri sauhuttelee takkahuoneessa pyyhkeet lanteilla. Toisessa mainoksessa on juuri istuttu lepotuoliin lehteä lukemaan töiden jälkeen ja sytytettävähän se on. Takavuosien mainoksissa paperossi käryää mukavasti sisätiloissa, töissä ja kotona.
Tietenkään aikakauden tuota puolta ei voi ihastella ihan tosissaan. Tupakointi on tapana surkuhupaisa ja vaarallinenkin, mutta asenteet ovat kerrassaan muuttuneet.
Vanhojen lehtien juttujen kuvissa testaajillakin on usein tupakat sormien välissä. Savukkeet ovat kuuluneet arkeen sellaisena osana, jota kukaan ei liene edes miettinyt.
Toisaalta, katsellaanpa tänä päivänä ihmisiä kaduilla tai rautatieasemien odotustiloissa tai muualla. Kaksi edellistä virkettä toimivat, kunhan sanan ”tupakka” tilalle vaihdetaan sana ”puhelin”.
Kanssakäymistähän se, mutta joskus tulee mieleen, että tuolloin vuolaan röyhyttelyn aikaan keskustelukumppanit olivat kuulomatkan päässä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
