Tenholan Bygdegården oli tiistai-iltana ääriään myöten täynnä. Susi-ilta keräsi suuren yleisön, eikä asiassa ole mitään pahaa: on mainiota, että ajankohtaisesta ja puhuttavasta asiasta halutaan saada tietoa.
Näin siitä huolimatta, että etenkin sosiaalisessa mediassa ja verkkokeskusteluissa viranomaisten kuten Riistakeskuksen näkemyksiä esimerkiksi susikannan koosta arvostellaan kovasti.
Merkillepantavaa on, että yhtä teräviä kommentteja ei esitetä minkään muun eläimen kohdalla, vaikka inhimillisesti tai taloudellisesti mitaten ihmiselle vahingollisempiakin lajeja on olemassa. Suden uhka koetaan kovin välittömäksi.
Jos kuitenkin olisi niin, että viranomaisten käsitykset laumojen koosta ja liikkeistä eivät pitäisi paikkaansa, on syytä kysyä, miksi eivät. Käykö esimerkiksi niin, että joka susihavaintoa ei ilmoiteta petoyhdyshenkilöille, ja jos ei, niin miksi. Halutaanko, että tieto pysyy itsellä, vai onko osa havainnoista niin epävarmoja tai pelkkiä tarinoita, että niitä ei tohdita kertoa kuin naapurille.
Yhtä kaikki jonkinlainen yhteinen päämäärä pitäisi löytää. Tiistaina Riistakeskuksen Visa Eronen muotoili asian niin, että tavoitteena on lajien keskinäinen yhteiselo. Millaisia toimenpiteitä se edellyttää susien määrän suhteen ja toisaalta mitä se vaatii alueen asukkailta, tulee päätettäväksi.
Alueelle on perustettu työryhmä, jossa on edustusta muun muassa kotieläinpuolelta, metsästäjistä ja luonnonsuojeluyhdistyksestä. Tämä ryhmä on oiva työkalu tämän päämäärän ääneen lausumiseksi.
Tietysti päämäärään päästään vain, jos asiasta keskustellaan jatkossa avoimin kortein ja asiallisesti.
