Tervepä terve. Toimituksen koilliskennon viikkomunat maalataan tässä seuraavaksi.
***
Pääsiäinen on jotenkin mieleinen juhla. Ainakin pääsiäisen näkevä voi pitää varsin varmana, että taas talvi on selätetty ja hetken elää toivo siitä, että koko kamala vuodenaika vaikka kesän aikana kiellettäisiin.
Siitä ei päästä yli, että pääsiäisen ulkoiset tunnusmerkit isolti juontavat kirkollisesta perinteestä. Siitäköhän johtuu, että ainakin pitkäperjantaina on sama hiukan arvokas olo kuin itsenäisyyspäivänä, vaikka aikaa miten kuluttaisi sohvalla lojumalla. Tai sitten se tulee siitä tiedosta, että ympäröivä Suomi on isolta osin suljettu.
Pääsiäistipujen osalta ei enempää, kuin että linnusto muutenkin antaa jatkuvasti enemmän merkkejä itsestään. Puissa ja puskissa käy hyvänlainen laulu.
Kaupunkialueiden liepeillä taas tuntuisi näkyvän fasaaneja jotenkin harvinaisen paljon. Niiden hurskaudesta ei ole epäilystäkään; kenellä vaan, joka hortoilee fasaanien tapaan aivan älyttömänä autotiellä, on oltava varjelus matkassa.
***
Jostain luin sellaisenkin uutisen, jonka mukaan metsäneläimiä tavattaneen jatkossa useammin myös kaupunkien alueella.
Tämä tietty on luontevaa jatkoa kaupungeissa tavatuille citykaneille, pyryharakalle, pörssihaille ja susiparille. Monesti lähiön kulmakuppilassa uhoaa tunnettu pukki ja viimeiset huikat puistossa kiertävästä pullosta saa se vanha kettu. Poliisien tulon paikalle estää betonipossu.
Lajien välistä kanssakäymistäkin on tietysti havaittu. Monihan pitää parkkipaikalla seisovaa nelipyöräistä kulkupeliään suorastaan pyhänä lehmänä – ja valtio lypsylehmänä. Useimmin tälle antaa raivokkainta kyytiä kaupparatsu.
Turhan pitkään reissussa ollutta taas odottaa kotona joskus varsinainen lohikäärme.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
