Tervepä terve. Toimituksen koillisuoman viikkotulvaa torjutaan tässä seuraavaksi.
***
Järkevyys on kurssissa, ainakin näennäinen sellainen. Eikä siinä mitään: lähtökohtaisesti on kai hyvästä olla jämpti ja järki päässä, joskin yhden järkevä voi jo olla toiselle huuhaata.
Järkevyyden arvostus näkyy jo siinä, miten meille tavaraa monesti markkinoidaan: alhaisella kilohinnalla, järkihankintoina tai viisaan valintana.
Joskus tämä saa metkoja ilmenemismuotoja: tiettävästi esimerkiksi kirjakaupassa on kuultu jonkun tokaisevan, että näin ohuesta kirjasta hän ei näin paljoa maksa. Ilmeisesti juuri järkevyyden nimissä rahalle halutaan monesti vastinetta vain määrän muodossa ja silloin on turha yrittää perustella vaikka Michelin-ateriaa, merkkilaukkua tai ohuen kirjan hintaa.
Yhdessä paikassa tulee logiikkaan särö, nimittäin kulttuuritapahtumissa.
Selitän. Torstai-ilta vei kuin vahingossa Hectorin konserttiin, joka oli oiva: läpituttujen renkutusten oheen oli arkistoista kaivettu esiin muuta mielenkiintoista. Mutta ei tilaisuutta, jossa ei kaksi bussillista hätähousuja nousisi paikoiltaan jo kolmanneksi viimeisen kappaleen aikana. Juuri, kun on itse tunnelmassa ja hyvä ettei tippa linssissä ja loppuhuipennus alkamassa, on pakko nousta paikaltaan, että joku pääsee ohi ja ulos hallista välttääkseen kolme minuuttia narikkajonossa.
Joten selittäkäähän järkevät tämä: joka laulun kuulemisesta on lipputiskillä maksettu, mutta nyt sitten vastineella ei olekaan väliä, kunhan ei omaa aikaa tärväydy suotta jonottamiseen.
Lähtökohtaisestihan konserttiin tuleminen joka tapauksessa on sitä paitsi epäjärkevää, kun samat kappaleet kuulisi levyltä kotonakin, mutta oltaisiinpa nyt sitten loppuun asti järkeviä oikein epäjärkevässä paikassa, eikö.
Turhaa lienee mainita, että joukkopako kesken esityksen on epäkohteliasta.
Parasta tai pahinta tietysti on, että ei se raha mitään. Kuten mainittua, konsertti tuli ohjelmaan yllättäen; käyttöön tarjoutuivat ilmaiset liput samana päivänä. Aiemmin päivällä olo oli nuhakuumeinen ja ajatus sellainen, että jospa vain pääsisi pitkälleen. Mutta ei: kun maksutta pääsee, niin paikalle mennään vaikka dopingin voimalla. Kunhan vaan ei menetä sellaista etua, jota ei ole koskaan edes lunastanut.
Kyllä tässä ämpärinjonottajalahkoa ollaan, ei voi mitään.
***
Niin se on maassa uusi hallituskin ja monella keskeisellä ministerinpaikalla istuu meikäläistä nuorempi naisihminen. Hyvä niin, jos freesiä haluttiin ja miksipä ei haluta.
Vaan ei vähä mitään. Monesta torpasta on lähtenyt sosiaaliseen mediaan ja kommenttikenttiin aiheesta paha poru, ei politiikasta niinkään mutta ihan vaan valittujen iän ja sukupuolen vuoksi. On ilmennyt jopa suoranaista tytöttelyä.
Luulin, että tontut tähän aikaan hiippailevat vain pirttien ulkopuolella, mutta jokunen näkyy jääneen näppäimistönkin ääreen.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
