Valtakunnallinen Sienityöryhmä on etsiskellyt viime päivät hieman harvinaisempia sieniä Salon seudulla. Erittäin harvinainen löytö tehtiin alkuviikolla Särkisalon Förbyssä, kun Taina Romppanen löysi kalkkilouhoksesta kultajuurtomaljakkaan. Sienitieteilijä Seppo Huhtinen määritteli valomikroskoopilla, että laji todellakin on se, miksi sitä löytöhetkellä oletettiin. Harvinaisemmissa tapauksissa tarvitaan myös vertailuja luonnontieteellisessä museossa sijaitseviin näytteisiin.
– Kyseessä on erittäin harvinainen sieni. Tietääkseni tämä on vasta kolmas Suomessa tehty havainto kultajuurtomaljakkaasta. Itse olen nähnyt sen Urjalassa kalkkialueella. Laji esiintyy vain kalkkipitoisessa maassa, tietää Sienityöryhmän sihteeri Tea von Bonsdorff.
Kirkkaankeltainen kultajuurtomaljakas löytyi Sienityöryhmän vuosittaisen kokoontumisen alkumetreillä. Salon seudun metsissä on vaellellut niin ammatissa toimivia sieniasiantuntijoita kuin myös Sienityöryhmään kuulumattomia alan harrastajia tai opiskelijoita, joita on kutsuttu mukaan. Työt eivät suinkaan lopu illalla. Majapaikassa Leipyölissä varmistetaan sienten lajimääritykset.
– Laboratoriossa jatketaan illan tullen. Meillä on täällä myös sienikuivuri. Työpäivä jatkuu puoleen yöhön, naurahtaa myös Luonnontieteellisen keskusmuseon suojelusuunnittelijana työskentelevä Tea von Bonsdorff.
Sienityöryhmän yksi tärkeimmistä tehtävistä on arvioida Suomen sienistön uhanalaisuutta. Tänä syksynä tosin sienirihmastot ovat pysyneet pääasiassa maan alla, koska loppukesä on ollut niin kuiva.
-Ei tässä nyt ole kovin paljon kerrottavaa, kun juuri mitään ei ole, harmitteli Ilkka Kytövuori saapuessaan autolleen Latokartanon kosken läheisyydessä tehdyn metsäkierroksen jälkeen.
Salon seudulle ryhmä suunnisti aktiivisen sieniharrastajan ja viime vuonna kirjan sienistä ja muista metsän antimista kirjoittaneen Tarja Siuvatin perässä.
– Ensi vuonna kokoonnumme luultavasti Itä-Suomessa. Siellä on alueita, joiden sienilajeja ei ole kovin hyvin kartoitettu, tietää Tea von Bonsdorff.
