Skip to main content

Selvät jäljet

Tervepä terve. Toimituksen itäkeittiön viikkopiisi sävelletään tässä seuraavaksi.

***

Monenmoiset ovat tavat laskea aamuja aattoon ja musiikillisiakin löytyy. Vanhassa lastenlaulussa aamuja oli kolme ja laskutoimitus oli suoritettu ihan itse. Monessa köökissä aamukampaa vastaa joulukalenteri avattavine luukkuineen, olipa pahviovien takana namusia tai kuvia.

Eikä ihme ole, että myös sosiaalisen median palveluissa on joulukalenteri jos toinenkin. Vastaan tuli taannoin eräänkin poliitikon kalenteri, jossa aina esiteltiin ja kiiteltiin joku yhteistyökumppani per luukku. Ja eipä sillä, jos yksilöllistä palvelua haetaan: eräällä keskelle asemoituvalla hallituspuolueellahan riittää kohta kannatuskäyrien valossa luukku per äänestäjä.

***

Tämäkin aihe löytyi musiikin lomasta. Maakuntaradion maanantaiaamussa näet puntaroitiin, kumpi on parempi joulunalusajan herkku, torttu vai pipari.

Kysymys on olennainen puitavaksi eikä vailla muitakin ulottuvuuksia kuin makuasiat.

Ensiksi pitäisi purkaa osiin torttu. Jos talvi-illassa leijailee valkoista hitua, kyseessä on pakkaslumi, hilse tai rinnuksille variseva ylipaistettu halvin valmistaikina, joka ei tee tortulle keksintönä täyttä oikeutta.

Suuressa maailmassa sen vastapariksi nimettäisiin jotain artesaanialkuista ja nimetkää vaan. Yhtä kaikki käsintehdystä voitaikinasta askarreltu torttu on toista maata: sopivasti murenematon ja painaa kuusi kertaa tehdastekoista enemmän. Ylenpalttista voin käyttöä perustelee itse kukin minkä voi, mutta perusteltua se on.

Joulun tarinahan on, jos ei ikuinen niin jo vanha ja luumuhillon käyttö tapana vähintään ikiaikainen, joten teemaan sopii sekin. Luumun ohella hyväksyttäköön kotimaisesta omenasta puserrettu täyte. Taikinaa muotoilee itse kukin, miten kykenee. Näillä sormilla tasapainoinen perusmalli on jo saavutus. Piparitalon leivontaan ei tohdi ryhtyäkään, jos ei malliksi sitten riitä oikein funkkisvaikutteinen pihavaja.

Kuten huomaatte, tortun puoleen tässä kallistuu, mutta tietysti tulee eteen kysymys siitä, mikä näinä kalliin sähkön aikoina on suotavaa.

Aika monet vanhemmathan ovat etevämpiä sormenjälkien tunnistajia kuin Sherlock Holmes. Kun kulhon alle kelmutettu piparitaikina on jääkaapissa muutaman tunnin levähtänyt, on sen pinnasta helppo asiaa tuntevien tehdä johtopäätöksiä: tuosta on kaapaissut maistiaisia Niilo, tuosta pikku-Erland ja tuo sormenjälki kulhon takareunassa on isosisko Annukan (nimet keksittyjä).

Monelle maksimaalinen piparinautinto syntyy siis tyystin uunitta, eikä jääkaapinkaan virrankulutusta kannata miettiä. Taikinan voi kohmettaa ja altistaa maistelijoille myös viileällä kuistilla.

***

Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: