Skip to main content

Selän verran eroa

Tervepä terve.
Toimituksen lounaissiiven saaristoasiainyksikön viikkovenytys aloitetaankin nyt numeroita veivaamalla, eikä ole kyse puhelinperinteestä.
***
Nämähän ovat niitä aikoja, kun silkan tuskastumisen ja kuivajalkaisena kulkemisen välillä on noin kolme vuorokautta.   Sattumaako lie, että olen jo parina vuotena osunut aloittamaan saarikauden juuri sillä viikonlopulla, kun kevät tosiaan tulee.

Torstai-iltana viisikymmenkiloisen ahkion vetäminen rantoja pitkin kohti mökkiä oli siinä paikkeilla, että  olisi itkettänyt ellei olisi naurattanut.    Joka toisella askeleella upposi hankeen vasen jalka reittä myöten, joka toisella oikea.
Sunnuntaina mantereelle päin kävellessä lumen paksuudesta oli hävinnyt jalan mitta, siis yli jalan verran. Onneksi paluukuormaa ei juuri ollut, ja kuivassa kanervikossa sai kiskoa suunnilleen tyhjää pulkkaa. 

Jäistä on tätä luettaessa hävinnyt varmasti sekin rantoja kiertänyt, pohjaan tukeutunut kapea kaista, jota vielä lauantaina saattoi kävellä riskikin mies.

Hangon läntisen selän reunalla on muuten aika hiljaista vielä huhtikuun alussa, lähes ihanteellista. Äänien perusteella Taalintehtaan Ovakolta lähti yksi laiva torstaina, ja jossain tehtiin puita konevoimalla.

Taivaalla sentään tapahtuu, asialla ovat muutkin kuin luonnonsiivekkäät.   Ero mielenrauhan ja jonkinmoisen vouhottamisen välillä on muutama kilometri.
Kemiönsaaren eteläreunalla on näet vaikea olla huomaamatta, että Sunnan majakka Björkbodassa on monen lentoreitin mutkapaikka.  Ylhäällä jymisee verraten usein.

Lauantaina saunassa tämä tuppasi myhäilyttämään.  Aika metkaa oli kuulla lauteille etäinen lentokoneen humina.   Jotkut istuvat taivaalla alumiiniputkessa, partavedeltä haisten ja ovat niin menevää ja hyväkäytöksistä kuin vain länsimainen ihminen joskus olla voi.  Samaan aikaan itse hikoaa jäisen merenlahden rannalla hämärässä hirsisaunassa, ilman vähäisintäkään vaatetta ja miettii löylynheittojen välissä korkeintaan niitä näitä.

Aika on sama, maailmojen ero enemmänkin kuin se muutama kilometri Amerikan-koneen ja Aito-kiukaan välillä.  Yhteistähän näillä on niukalti, sekä kiuas että lentovehje ovat metallipönttöjä. Kummankin leviämisestä tulee paha mieli.  Hikeä pukkaa molempien likellä.
***
Saunan nurkalta Taalintehtaalle on matkaa vähän vähemmän kuin siihen Björkbodassa mutkan tehneeseen lentokoneeseen, merenkulun mittayksiköitä käyttääkseni puhutaan joistakin maileista.

Kuin sattumalta työ toi maanantaina heti Taalintehtaalle jätevesikapinaa seuraamaan.

Viikon viimeinen ero koskeekin sitä, mikä erottaa täyden rauhan ja täyden sotatantereen toisistaan?
Muutama maili jäistä merenselkää.
***
Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
Jaa artikkeli: