Tervepä terve. Toimituksen koillislaiturin viikko-onginnat torkutaan tässä seuraavaksi.
***
Internetin ihmemaa kuohahti alkuviikosta siitä, miten taas säännellään ja kielletään ja jatkossa vasta myöhäisillassa näytetään elokuvia, joissa tupakoidaan.
No, mitään ei ole kielletty, vaan Lääkärit tupakointia vastaan-järjestö on tiemmä tehnyt vasta tämänsuuntaisen esityksen ministeriölle. Pelkona on, että joku keksii nimenomaan televisioelokuvan perusteella kokeilla tupruttelun riemuja.
Tokkopa sentään. Osattiin sitä jo aikaan ennen televisiota.
Mutta tämä kyllä pisti miettimään, millaisessa valossa koko harrastus elokuvissa esitellään ja onko siinä tavoiteltavaa, kuten jotkut luulevat. Näinköhän joku haluaisi samaistua tiettyihin valkokangastupruttelijoihin kuten esimerkiksi alati holkkia imuttelevaan reteään Härski Hartikaiseen tai Päätalo-elokuvien piippua polttelevaan römeään äiti-Riituun.
Kuviohan menee toisinpäin: elokuvista ei oteta vaikutteita, mutta nokkela elokuvantekijä voi ottaa tosielämästä aineksia tuotantoihinsa. Mietitäänpä vaan tilannetta, jossa joku näkee Kummisetä-elokuvan ja siitä innoittuu ostamaan kirveenvarren paksuisen sikarin ja sytyttää sen hyvin keskivertosuomalaisittain: marraskuisessa tihkusateessa ruosteiseen Nissaniin nojaillen marketin pihassa verkkarit jalassa, vaimoaan ostoksilta odottaen, itseään tietysti maakunnan viileimpänä tyyppinä pitäen. Eihän tuollaisesta saa kuin hahmon kylähullukomediaan. Elokuvataiteen tappioksihan tämä kääntyy, jos tupakinpoltto tyystin loppuu tästä maasta.
Mitä puhuttuun kieltoon tulee, niin mene ja tiedä muuten: Kaurismäen elokuvista ei jää tuolla menolla ennen iltakymmentä näytettäviksi kuin lopputekstit.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
