Tervepä terve. Toimituksen itäpellon viikkotaimet karaistaan tässä seuraavaksi.
***
Sitähän uutismies havahtuu töihin ajellessaan, kun siellä täällä näkyy pilviä matkalla maasta taivaaseen. Tulipaloja, kerralla kuusi?
Ei sentään, mutta joskus siltä näyttää, kun maakunnan joka viljelijä aloittaa kylvötyöt samana, tuulisena kevätpäivänä. Sitä ei maallikko usko, miten näyttävästi lounaissuomalainen urpa- tai savimaakin hyvissä oloissa pöllyää.
Ne uskovat, joiden pyykit sattuivat olemaan narulla kuivumassa sen pellon laidalla.
No, kevät on mitä on ja peltojen lisäksi on monenlaista kasvamassa niin kasvihuoneissa kuin kukkapenkeissäkin. Jos ei jälkimmäisistä tee selvää takatalvi, niin peurat tai kauriit joskus.
Jälkimmäisille antaa sittenkin helpommin anteeksi kuin kirotulle vuodenajalle, joka pitää kiinni kuin sellainen monen lauseen verran kättelevä ihminen.
Sitten on niitä tapauksia, joissa luonto on auttamatta vähän väärässä paikassa.
Maanantaina otti näet silmään muutamakin uutinen metsän kuningas hirvestä, joka oli eksynyt lähes Suomen kaupungistumisen alkulähteille eli Turun Kupittaalle. Tätä kirjoitettaessa ei ollut tietoa eläimen kohtalosta, mutta arvaahan tuon. Virkavallalla on mutka matkassa muuallakin kuin kapakassa.
Ainahan toki voi toivoa, että eläinparka pääsee livahtamaan pitkin puistikoita takaisin kohti kotiaan, mutta pessimisti ei pety.
Erään jutun yhteyteen oli lisätty videokin, jossa eläin laukkasi vilkkaan Uudenmaankadun laitaa ja kohti puistoa erittäin hädissään. Jos ovat melu ja häly liikaa ihmisen kovalevylle joskus, niin hirven prosessorille ihan varmasti.
Videon näkemisestä tuli samalla lailla murheellinen olo kuin niistä kuvauksista, joissa muistisairas vanhus hätääntyy jouduttuaan uuteen paikkaan tai ihmisvilinään.
***
Tietysti sitä voisi heittäytyä materiaalis-filosofiseksi. Samassa Kupittaan puistossa komeilee nimittäin taiteilija Jussi Mäntysen veistämä suuri hirvipatsas.
Jokin ero sitä tässä sitten on. Elävän hirven kaatamiseen riittää yksi konstaapeli, mutta Mäntysen pronssihirveä ei ole saanut vuosien aikana nurin isokaan ipanajoukko.
***
Liikennehän taas on asia, josta syntyy meteliä. Joidenkin mielestä on peräti hienoa, jos pakoputken päästä kuuluu sen verran rähinää, että kadun varrella ei nukuta.
Jos ei sähkö ole muuhun ratkaisu, niin ääneen kyllä: akkuvirran voimalla kulkevasta koslasta ei juuri renkaiden huminaa kummempaa kuulu. Paitsi, että kuuluu kummia.
Viikon varren uutisvirrasta selasin sellaisenkin, jossa kerrottiin Tesla-merkkisten sähköautojen pulmista katsastuksessa. Oli kaikenlaista pikkuvikaa ja ruostetta, mikä tietysti ei ole tuon merkin yksinoikeus.
Toisaalta vaikuttaa luvatun ympäristöystävälliseltä, jos auto on biohajoava.
***
Jääkiekon maailmanmestaruuskisojen alkuun on vielä aikaa, joten sitä ennen pitää hihittää alta pois euroviisut. Pahkasikansa lukeneelle ja Sleepy Sleepersinsä nähneelle Suomen tämänvuotinen vitsi tietysti on väljä jo ennestään.
Musiikistahan ei ole koko kisoissa ollut kyse aikoihin vaan kieli poskella tekemisestä.
Yllätysmomentti on se, millä tässä voitto kammetaan.
Tarkoitan, että Suomen edustajan on määrä esityksensä alussa kömpiä ulos farkkukankaalla päällystetystä, avautuvasta jättimunasta, joka tosin on harjoituksissa temppuillut. Kapistuksen oikuttelu ja siitä selviytyminen voisi tuoda viime silauksen tähän asiaan.
Eikä sillä, muistetaanpa ensimmäistä kiekon MM-kultaa. Sekin pelattiin erään sortin jättimunassa.
***
Munista tulevat mieleen kevään linnut, joista on tullut mukavasti havaintoja. Kuten puna- ja muutosvastarinnasta.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
