Skip to main content

 Tervepä terve.  Toimituksen koilliskulman viikkopiipulliset tuprautellaan tässä seuraavaksi. 
***
Viime viikon lehteä kootessa otti silmään leike samasta lehdestä 50 vuoden takaa.  Siinä kerrottiin, että Kouluhallitus on lähettänyt maan oppikouluihin tiedusteluja huumausaineiden käytöstä ja niin myös Perniöön.  
Juttu mainitsee, että nuorten rahankäyttöä ja Helsingin-reissuja on syytä seurailla sillä pääkaupungista sitä aineita saa. 

Eikä aihe ole vanhentunut.  Tuntuu siltä, että tästä on puhuttu viimeisen viikon ajan uutisissa enemmän kuin aikoihin.  Nykyään ei vaan tarvitse lähteä Helsinkiin ostoksille; käyttäjien sijaan tavara liikkuu. 

Eräässä uutisessa kerrottiin Tor-verkossa toimineen sivuston ylläpitäjän saaneen tuomion huumekauppoihin liittyen ja epäiltiinpä Turun puukotuksenkin liittyneen huumevelkoihin.  

Uteliaisuus heräsi.  Yritin seikkailla Tor-verkossa joskus ammoin, mutta se oli hankalaa ja sivut hitaat.  Nyt oli uuden kokeilun aika. Selaimen lataaminen tietokoneelle vei kolme minuuttia. Alle kymmenessä oli löytynyt pitkä rivi linkkejä sivustoille, joilta saa hankittua mitä vaan: palkkamurhaajan, päänsekoittajia joka lähtöön ja sen sortin alastomuutta, jota ei tarjolla pitäisi olla. 

Helpoksi tämä on tehty siis: vaatimattomalla tietokoneosaamisella ja lukioenglannilla pääsi monenlaisen kolkon tykö.

 Jännän syyllinen olo tuli heti. Sivujen selailu ei ole rikollista, mutta jo kävi mielessä, että näinköhän nämäkin käynnit joku rekisteröi ja kohta on sinivalkoiseksi teipattu Transporter ovella.   

Kiepaus oli opettavainen;  kun omassa arjessa päihdepuoli on muutama pullo keskiolutta viikottain ja rikoksista pahin on se, että ajaa maantiellä vitosen yli sallitun niin on metkaa nähdä, mikä on arkea jollekin muulle.

Ei tässä nauramista ole, mutta logiikka on selvä.  Verkosta saa nykyään kotiovelle kaiken.  Tavan intenetistä ruoat ja kengät ja kirjat ja luonnollisesti sitten pimeästä verkosta sen, mikä ei päivänvaloa kestäkään. 
***
Julkisuudesta tuttuja ihmisiä poistuu rivistä.  Viime viikolla levisi tieto muotimies  ja miljonääri Karl Lagerfeldin kuolemasta ja siitä, että perijä voikin olla hänen kissansa, muuta perhettä kun suunnittelijalla ei ollut.
Kissa oli suunnittelijalle jopa niin rakas, että sille oli palkattu oma kokki, assistentteja ja turvallisuushenkilökuntaa. 

Tämä oikeastaan vaan todistaa sen väitteen, että vakavaraiset pistävät rahaa tavaran ostamisen sijaan myös palvelujen ostamiseen.   Me taulukkopalkkaiset joudumme ihan itse olemaan kissojemme kokkeja ja kamaripalvelijoita.  Ja hovinarreja.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: