Tervepä terve. Toimituksen itäarkun viikkoaarteet arvioidaan tässä seuraavaksi.
***
Muistin harjoittamisesta puhutaan paljon: sudokuja ja ristikoita ja ulkoilua ja sen sellaista on hyvä ja hauska harrastaa muutenkin ja jos sillä vielä kallon kovalevy pysyy ojennuksessa, niin aina parempi.
Takeitahan tästäkään ei tietenkään voi antaa: aina löytyy joku säännön vahvistava poikkeus, joka elää viinalla ja suolalla satavuotiaaksi terävänä ja toisaalta joku matematiikkaa ja sanaleikkejä kokopäiväisesti tekevä, jonka mielen viikate tylsyy liian varhain.
Sillehän ei voi mitään, jos muistaa ainakin muiden mielestä vääriä asioita.
Tämä jos mikä on laji, jota olen harjoitellut pitkään ja menestyksellä.
Tulevien asioiden kuten auton huollon varaamista tai viestin laittamista vakuutusyhtiöön tai metalliroskien viemistä en tahdo muistaa millään, mutta aina kaikki mennytkään ei jää mieleen. Ajankohtaisempaan mennäksemme en esimerkiksi muista keitä ehkä olen joissain aiemmissa vaaleissa äänestänyt eikä sillä tietysti väliä olekaan.
Toisaalta muistissa jo olevien asioiden lista ei sekään ole vallan vähäinen, mutta niiden merkityksestä käydään joskus kotona arvokeskustelua.
Koska vaan voi esimerkiksi hoilottaa mukana ties miten puolivillaista Suomi-iskelmää vuodelta 1974, luetella jonkin noin 16 vuoden takaisen sunnuntain tapahtumat asuista ruokalistaan tai siteerata kappalekaupalla1980-luvun Tekniikan maailmoja ja Vene-lehtiä ja Aku Ankan taskukirjoista niitä parempia, joissa oli joka toinen aukeama mustavalkoinen.
Juuri Tekniikan maailmat tulivat mieleen töihin ajellessa maanantaina.
Radiossa nimittäin pyöriteltiin tullien vaikutusta maailmanmenoon ja kauppasota -sanakin puheissa vilahti. Parempi kauppasota kuin ydin- tai rotta-.
Tulleista riitti puhuttavaa autossa loppumatkaksi siltä pohjalta, että mitä varteenotettavaa ja konkreettista jokamiehen käyttötavaraa Atlantin takaa näinä aikoina tulee. Joskus saattoi jenkkikama olla kova juttu, mutta kevätsiivouksessa kotoa löytyisi nyt aika vähän tai ei ollenkaan sellaista, jossa lukee Made in USA. Mieleen ei kaappeja penkomatta tule mieleen kuin pari soitinta ja tästä voittekin päätellä, että siivous on tekemättä.
Lonkeroita tietysti on: jokaisen kaapissa olevan cokistölkin arvosta jyvittyy osanen Atlantaan.
Joskus oli toisin ja tässä palataan niihin lehtiin. Kun itsensä ikäistä Tekniikan maailmaa selailee, on hilpeää lukea vaikka pesukone- tai kesärengasvertailua. Siellä vielä lukee monen kapineen valmistusmaana se, mikä merkin perusteella pitäisikin. Moulinex tulee Ranskasta, Braun Länsi-Saksasta, Upot Suomesta ja Panasonicit Japanista. Vilahtavatpa välissä myös USA ja DDR.
Se on tietysti autuaan mennyttä aikaa, mutta ei siitä niin kauaa ole. Sääli, että Valkoisessa talossa eletään sitä yhä.
Sen katon alla tapahtuvat hourailut tietysti ovat aiheena kaukainen, mutta sellainen on nykymaailma että vähän kaikki vaikuttaa kaikkeen, paikallisestikin. Joku lapsipolo ompelee juuri taka-Aasiassa paitaa, jonka joku tilaa viitosella perniöläiseen pakettiautomaattiin vain palauttaakseen sen saman tien.
Tokko tolkutonta kulutusta mikään tyrehdyttää, kaikki maailman meriä kulkeva roju kyllä löytää reittinsä.
Ainahan voi miettiä sitäkin, minkämaalaisilla kapineilla tämäkin lehti syntyy.
Lehtiössä lukee ylpeästi ”Valmistettu Suomessa”, kameran pohjassa Japan ja toimituksen autossa Germany. Tokko luojakaan tietää, mistä maista niissä sisuskaluja on. Ohjelmien lisenssimaksuista taitaa sentti, pari, kolmekin lentää yli Atlantin.
Kaikesta pienestä sälästä kuten kynistä ei tiedä sanoa mitään ja kirjoittajan vaatteetkin ovat tehneet oman matkansa; kenkien saksalainen merkki ei sekään kerro siitä, missä joku on lestiä heittänyt.
Kunhan nyt edes ajatukset olisivat joskus omaa tuotantoa.
***
Lopuksi katsaus säätilaan. Kevään rohkaisevinta pilviantia ovat pölypilvet, nousevatpa ne äestettävältä pellolta tai hiekoitussepeleitä poistettaessa.
Jälkimmäisen suhteen konstit näkyvät olevan monet katuharjasta lehtipuhaltimeen. Toisaalta eräällä asuinalueella siivottiin pihaliittymästä mursketta tavallisella lattiaharjalla ja rikkalapiolla. Takavuosina olisi tämäkin hysteriapotilas hoidettu kovin konstein.
Toisaalta on sitten jutunjuurta, kun tienpidon veteraanit saunassa muistelevat talvisoraa.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
