En vieläkään unohda sitä hajua. Nykyään on siirrytty mustesuihkusta lasertulostimiin, mutta ainakin meidän koululla tehtiin vielä 80-luvun alussa lehteä spriitulostimen avulla. Opettaja väänsi kampea, ja esiin tulivat tuoreet, tenuntuksuiset Rahkiolaisen sivut.
Koulussamme, Rahkion ala-asteella, tehtiin Rahkiolaista usean vuoden ajan. Yksi oppilas teki lehteen aina sivun tai kaksi. Yksinkertaiset ristikot olivat suosittuja, samoin pienet kertomukset koulussa sattuneista tapauksista. Kerran yksi oppilas haastatteli tuoretta kyläkauppiasta tyyliin ”Onko hauskaa olla nyt kyläkauppias?” Parin vuoden päästä lehti huvitti suuresti, mutta silloin se oli täyttä totta ja vakavaa asiaa.
Rahkiolaisen erikoisuus oli vielä se, että lehteä monistettiin myytäväksi. Oppilaat todellakin myivät sitä lähistöllä markan tai kahden hintaan, ja varat kerättiin koulun hyväksi. Suurin osa meni kai lähipiirille, mutta muistan kyllä joitain ovelta ovelle –tempauksiakin.
Nyt Saurun koululla on samantyyppinen ajatus – 30 vuotta myöhemmin tosin nykyaikaisena digilehtenä.
Myös Särkisalon koulussa tehdään lehteä, jonka tekijät ja nimi vaihtuvat vuosittain. Kirkonkylän koulun 6B-luokka palkittiin viime vuoden lopulla luokkalehdestään.
Koulujen lehdentekoon pääsette tutustumaan tämän lehden sivulla 9. Harvassa taitavat olla ne koulut, jossa ei ole koskaan tehty mitään lehdentapaista. Lehden teko ei kuulu opetussuunnitelmaan, mutta kouluissa se ponnahtaa aina vaan pinnalle, yleensä oppilaiden kiinnostuksen vuoksi. Lehti tiedotusvälineenä jaksaa siis kiinnostaa, myös itse tehtynä.
Mitä oppilaat sitten toimittajien tekemistä lehdistä lukevat? Viime vuosien kouluvierailujen perusteella esiin on noussut kolmen kärki: sarjakuvat, urheilu-uutiset ja rötösuutiset. Joku ilmoitti katselevansa vain kuvat.
Sarjakuvat nousivat kuitenkin ehdottomaksi ykköseksi. Ja mikseivät nousisi – niitä kun monet lukevat kokonaisten lehtien ja kirjojenkin muodossa.
Vaikeaselkoiset asiat kuten politiikka eivät jaksa vielä ymmärrettävästi kiinnostaa. Muistan omiltakin alaluokilta tehtävän, jossa piti leikata päivän sanomalehdestä itseä kiinnostava uutinen. Mitä minä leikkasin, oli täysin kauniin kuvan ansiota. Sininen vesi ja pienet puista vihertävät saaret lentokoneesta kuvattuna. Miten lasta olisi voinut kiinnostaa jutun otsikko: ”Saako Turku vettä Pyhäjärvestä?” Kuvat ne ovat ja sarjakuvat, jotka tuossa iässä innostavat.
Vähän vanhempana minun olisi kai pitänyt jo hoksata kiinnostukseni lehtialaan, kun väkersin kasaan oman tennislehden. Kuvat oli leikattu lehdistä ja teksti omaa hengen tuotetta – vaikkakin englanniksi. Alan löytämiseen taisi mennä siitä vielä lähes kymmenen vuotta.
Tällä viikolla vietetään kouluissa sanomalehtiviikkoa. Sanomalehtien liiton kampanjalla halutaan herättää lasten innostus sanomalehtiin jo varhain. Lehtien käyttö opetuksessa voisi olla ainakin Saurun koulun rehtorin Anssi Örlingin mukaan vieläkin suurempaa, jos kouluille tulisi päivittäin sanomalehti. Nyt teemaviikolla on lehtiä ylen määrin, mutta sen ulkopuolella ei. Perniönseudun Lehti tulee edelleen Salon kaupungin kustantamana alueen alakouluille viikoittain, joten ainakin paikallislehden aiheista saisi materiaalia opetukseen.
minna.urpo@pernionseudunlehti.fi
