Tervepä terve. Toimituksen koillispuntarin viikkolukemat kirjataan tässä seuraavaksi.
***
Ennen muuta syynissä on ilmapuntari. Ainakin politiikan sellaisessa on ollut korkea- tai matalapainetta, riippuen vähän miten asiaa katsoo. Paikallispolitiikan ohella on kiehtonut valtakunnansellainen.
Kantaa ei tällä palstalla oteta, mutta tottahan huomiota kiinnittivät Ps-nuorten varapuheenjohtajan tekemiset. Nuorimies heitti puheessaan olevansa etnonationalisti, traditionalisti ja fasisti ja joukko hassuja vielä erehtyi taputtamaan.
Viimeinen sana oli liikaa monelle ja niin pitää ollakin. Lähinnä saman aatteen kanssa silmää iskeneistä muistuu mieleen takavuosien kulttihahmo Pekka Siitoin, mutta ehkä joku muu olisi kuitenkin parempi esikuva.
Ei sillä, ettei vastapuolellakin pettäisi harkinta: moni se kommenttiketju, jossa naljaillaan jo kertaalleen munanneen ulkoisesta olemuksesta vaikka puheista kyse oli.
Ennemmin tässä kiinnostaa toinen sana eli traditionalisti ja mitä se pitää sisällään. Jouluverhojen ripustamisen ensimmäisenä adventtina, kahvin nauttimisen sunnuntaisin kermalla mutta arkena käy kurrikin?
Perinteeksi kutsuttuja päähänpinttymiähän toki riittää meillä kaikilla, mutta mistä vedetään raja ismin puolelle, se tässä lähihistoriaihmistäkin pohdituttaa.
Ennen muuta kai esillepanossa perinteen tulee elää ja valokuvassa olla ihan kuten aina ennenkin. Tähänkin tarinaan liittyy nimittäin otos, missä päähenkilö pönöttää virolaisministerien kanssa.
Olennaista on siis asettua kuvaan rivissä sen verran harvaan, että turvallinen olo säilyy ja kuvan katsoja saa myöhemmin ihmetellä, miksei kuvaaja käskenyt tiivistämään.
Ja sitten se tärkein: kädet on pidettävä housujen vetoketjun päällä ristissä, oltiinpa muistomerkillä, seuraamassa ohimarssia, siunaustilaisuutta tai ristiäisiä.
Tämän ohjeen kun pitää mielessä, lienee jo hyvässä alussa traditionalistin tiellä. Hymynkare kuvassa palauttaa kohti lähtöpistettä.
Pitää vaan varoa, ettei lipsahda modernin puolelle. Jalkapallossahan sitä sopii jatkossakin odottaa menestystä maajoukkueelle eli uutta ja ihmeellistä on tiedossa.
Ja niiltä kentiltähän tämä käsienasentoasia on tuttu, vapaapotkua odottavien rivistä.
***
Maanantaina otti korvaan radiouutisista juttu laivojen painoista. Suuntaus on sitä kohden, että laivat olisivat jatkuvasti kevyempiä.
Ymmärtäähän tämän, taloudellisuudesta on kyse. Ja keventämisen kohteita riittää: itse laivatekniikassa riittää osasia, ja matkustajillekin tutummissa palikoissa: jos joka hytin vaatekaappi painaa sata grammaa vähemmän kuin ennen, kertyy kokonaispainoa jo melko lailla.
Eikä siinä, etteivät matkustajatkin ottaisi osaa talkoisiin. Kerrankin näin, miten siellä yöravintolan puolella eräskin tanssipari kevensi vaatetustaan jo kesken humpan.
***
Heip.
