Tervepä taas.
Toimituksen lounaissiiven aluetoimitus vetäisee vaollisen tähän nyt kyllä.
***
Köli –projektia on pyöritelty tuolla Kemiönsaaren puolella.
Kyseessä tietty on saaren elinkeinoelämän rakennemuutoksia koskeva nippu paperia.
Kuten tällaisissa projekteissa aina, tässä on pyritty löytämään lääke siihen että elo eri puolilla saarta olisi auvoisaa.
Oman lukunsa pumaskassa sai Taalintehdas. Selvitysmies harmittelee Annonsbladetin jutussa sitä, että Taalintehtaalla ovat sekaisin niin teollisuus, idylli kuin venepaikatkin.
No niinpä ovat, ja se se viehättävin puoli onkin, ainakin näin enempi tai vähempi osa-aikaisen saarelaisen mielestä.
Taalintehdas on saariston taajamien joukossa joka tapauksessa outo lintu sikäli, että se on teollisen toiminnan ympärille ja luontojaan kasvanut kylä. Tehdas antaa leimansa maisemalle edelleen ja äänimaisemaan kauempanakin: kello neljän pillinvislaus kuuluu hyvällä säällä Västanfjärdiin asti.
Rannan miljööhän on loppuviimeksi monipuolinen. Tehdas satama-altaan toisella reunalla, yhteysalukseen matkalla olevat tavarat laiturilla siinä mihin joku kommunikaattorikonsultti tuottaisi punamultatuvan, natiivien kalapaatit rivissä laiturissa, rantakapakka ja virastotalo.
Se on viipale tämän päivän elävää saaristolaisuutta, mikä on jotain ihan muuta kuin naistenlehtien merihenkisten juttujen ankkuriverhot ja palmikkoneuleet. Moinen voisi tuntua tässä hivenen päälle liimatulta.
Kehitystä tietty aina pitää olla. Pelkkä paikkojen siivoaminen on toinen juttu ja aina kannatettava asia. Jotenkin noihin kehityshankekansioihin on tähän ikään oppinut suhtautumaan jonkinmoisella varauksella kuitenkin. Riskit tehdä aidosta asiasta näköispainos ja tekemällä tehtyä ovat aina olemassa, kun konsultti pääsee mellastamaan.
***
Eipä sillä, totta on että ravintolan menestykselle sijainnilla on tärkeä merkitys. Taalintehtaalla kesäsesongin menestystä ei tarvitse ihmetellä. Tunnelma on tuoksuja myöten parhaimmillaan kuin jossain muutama tuhat kilometriä etelämpänä ja viihdepuolesta vastaavat uudenkiiltävillä paateilla toikkaroivat uusveneilijät. Nähtävää pitää olla, kuten opimme maanantaina Turussa.
Kuin sattumalta eksyin näet Aurajokivarteen hetkeä ennen kuin Myllysillan yli 300 tonnia painavaa runkoa alettiin nostaa sijoilleen.
Siinä viiden metrin päässä työmaasta on joen ravintolalaivoista lähin. Ei epäilystäkään siitä, missä paatissa mallasjuomaa myytiin sinä iltana eniten.
***
Siitähän aina kuulee maristavan, että Suomi on poliisi- ellei jopa holhousvaltio, ja mitään kivaa ei saa tehdä.
Ei mene hyvin tässä suhteessa länsinaapurissakaan.
Lehdessä luki, että Ruotsin kuningas kieltää kaiken.
***
Heip.
