Tervepä terve. Toimituksen koillissohvan viikkokritiikit tässä seuraavaksi.
***
Eipä hätää, vaikka urheilutapahtumien suhteen nyt vielä onkin aika hiljaista.
Jotain kentiltä ja laduilta tappioiden jälkeen tuttua eli hyviä selityksiä on ilmassa niitä kaipaaville, sen kun ottaa kopin.
Tarkoitan tietysti viime päivät ihmeteltyä Suomen Perusta -ajatushautomon teosta, johon harva ehti sen enempää perehtyä ennen kuin se nykäistiin pois saatavilta. Siinä välissä se jo synnytti kohun, ainakin osio ”Naisten tyrannia ja seksuaalisuuden sosialisointi”.
Jotain lahjoja kirjoittajalla on oltava, kun neljä sivua riittää siihen, että onnistuu esimerkiksi härskisti syyllistämään häirintää kokeneita lukiolaisia ja ihmettelemään, miksi avioliitossa tapahtuva raiskaus pitäisi saattaa rangaistavaksi. Moni tarvitsisi vastaavaan itsensä munaamiseen enemmän kirjaimia.
Vakavissaan puhuen luku oli näytteiden perusteella pelokasta ja vaarallistakin soopaa, jonka poistamisesta ei voi olla pahoillaan. Tuon tapainen on aina vettä vääriin myllyihin.
Yhtä kaikki säätiön ja siihen kytkeytyvän puolueen kommentointi oli tavallaan viihdyttävää seurattavaa: kuka oli tiennyt mitä tuleman pitää ja kuka ei ja omin päin kirjoitteli. Keskustelua seuratessa tuli mieleen sama kuin joskus omakustanteita tavaillessa: olisi vähintään hyvästä antaa jonkun muunkin kuin oman porukan lukea oikein ajatuksella läpi se, mitä on tulossa.
Se ero tietysti on, että kaunokirjallisesta teoksesta kehno toimittaminen vie vain lukunautinnon. Sama vika yhteiskunnalliseksi ajatteluksi tarkoitetussa tekstissä paljastaa ehkä jonkun todellisen karvan, jonka vilahtaminen ei kai ole koskaan lopulta pahasta.
***
Eikä sillä, että toisten karvojen pitäisi muuten muille kuulua. Mitä nyt lisäkkeiden käyttäjiä kannattaa seurata juhannuspuhurissa. Jo Sammy Babitzin lauloi takavuosina, miten jokin lentää kuin tukka tuuleen.
Noin muuten kohussa ei some-aikoina ole uutta: ensin julkaistaan ja sitten mietitään, mitä pitäisi julkaista.
***
Mitä lukemiseen tulee, niin tokko on kesälukulistan kärjessä muutenkaan mikään yhteiskunnallinen, jos ei sitten joku elämäkerta. Keskikesän klassikkojahan on Hannu Salaman Juhannustanssit, aikansa kohuteos mutta nykyvinkkelistä lähinnä ajankuvaa.
Jotkut kestävät aikaa paremmin; Mämmilä-sarjakuvan sivu juhannuksenvietosta on kohta 40 vuoden takaa mutta pätee tänäkin päivänä. Kirjastosta löytyy, nehän ovat auki.
Välipalaksi voi vaikka etsiä paikallisuutta. Käteen tarttuneessa tuoreehkossa “Varsinais-Suomi á la carte” -kirjassa on Mathildedalista parikin kohdetta ja Vaasan leipomon lehdykän ohje mainitsee perniöläisjuuriset nakit.
***
Juhannuksesta on laulettukin; päässä soi Neumannin yhtyeen esittämä Juhannustanssit. Moni kurjuuden ystävähän voi veistellä tykkäävänsä, ah, Dingosta.
***
Heip ja turvallista juhannusta.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi z
