Tervepä terve. Toimituksen itäkuuluttamon viikko-ohjeet annetaan tässä seuraavaksi.
***
Sitä joskus huomaa miettivänsä, millaisia tyyppejä kotiarjessaan ovat ne hahmot, jotka virka tai tehtävät tuovat otsikoihin. Käykö joskus niin, että julkikuva ottaa vallan omasta minästä ja kravatti on kaulassa heti sängystä noustua ja virkailme päällä kravatin yläpuolella jo ennen aamuteetä.
Ainakin kotimaiset poliitikot ylös asti ovat mielellään pitäneet kiinni ulospäin arkisesta olemuksesta: ministeri voi myöntää viihtyvänsä moponhuoltohommissa tai syövänsä edam-siivuja alushousut jalassa suoraan paketista yön hämyssä (esimerkki keksitty).
Sama pätee presidenttiehdokkaisiin.
Jokaista harrastusaiheista vaalihaastattelua en ole lukenutkaan, mutta siitä kai kaikki lähtee, että kansanomaisuus on monen mielestä hyve, vaikka paneeleissa vakavampaa puhuttaisiinkin.
Omanlaistaan kaistanleveyttä pääkopalta ilman muuta vaaditaan, jos kuudelta aamulla on kauhonut keittiössä lapsille muroja ja puolenpäivän aikaan pitäisi kätellä viiden muun presidentin kanssa Brysselissä ja olla asiallinen.
Epäilemättä moni odottaa sitä, millaiset muistelmat väistyvä presidentti Niinistö saa ehkä joskus aikaan. Toistaiseksihan hänestä tiedetään työhistorian ohella sittenkin aika vähän. Päiväkirjaa mies tiemmä on pitänyt, mutta mitä muuta sinne kertyi kuin virkatehtäviin liittyvää pohdiskelua, se kiehtoo.
Hesarin viimeisimmän Kuukausiliitteen kiintoisassa jutussa kerrotaan, miten presidentti kävi toissavuoden helmikuussa yöpuulle tietäen, että Venäjä hyökkää Ukrainaan seuraavana päivänä.
Ei tuossa passaa ainakaan pienestä säikkyä: tavan kansalainenhan herää neljältä murehtimaan jo seuraavalle päivälle sovittua auton katsastusta.
Että senkin saisi kirjaan merkitä, miten miten tuossa saa kiinni unen päästä, jos tietää naapurimaassa tapahtuvan typeryyksiä ja mitä tohtii asiasta mainita sängyn toisella laidalla lukevalle puolisolle, maistuuko puuro aamulla voisilmälläkään ja kuka sen muuten keitti. Jotenkin sitä haluaisi uskoa, että edes kahvipannun käyttövaltuudet ovat omissa nimissä, vaikka presidentti ei kaikkea saakaan tehdä kuten ajaa autoa.
Päiväkirjoistahan on moneksi. Kekkosen kuvitteellisista päiväkirjoista syntyi hulvaton romaani, todelliset päiväkirjat huvittavat toisin. SKOP:ia luotsanneen Christopher Wegeliuksen päiväkirjoista puolestaan toimitettiin lähes dramaattinen teos.
Ennen muuta kiinnostaa tulevan vallanvaihdon arkinen puoli. Jo pienen lehden päätoimittaja kesälomalle lähtiessään jättää tuuraajille muutaman arkillisen juttuaiheita, ideoita ja seurattavien asioiden muistilistan, yrittää vastata kaikkiin sähköposteihin, jättää sitä sun tätä ohjetta ja silti puhelin voi ja saa soida lomalla ensimmäisten kahden viikon aikana monesti.
Voi vain kuvitella, miten entisellä presidentillä kilahtelee taskussa ainakin ensi jouluun asti, kun seuraaja kyselee, että miten oli tämä asia ja mihin kohtaan jäi tämä juttu. Pääasia tietysti on, ettei itse kilahda.
***
Sitähän on vanhassa vitsissä arvuuteltu alkutuotannon ja lyyrisemmän työn yhteyksiä. Perunoita ja runojahan yhdistää se, että molempia myydään säkeittäin.
Talvikalastuksesta lukiessa ja jatsikirjaa ahmiessa kävi tietysti mielessä sekin, että sekä kalastajalla että säveltäjällä on elanto kiinni nuotissa.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
