Skip to main content

Porkkanaako metsässä

Torstaitapa taas.  Toimituksen lounaissiiven valtuustoseminaariosaston viikkokatsaus pistetään kattaen tähän alle.

Käydäänpä toimeksi.
***
Tulipahan nimittäin tässä sateisen illan ratoksi purettua digiboksilta katsomattomia ohjelmia.
Jo toisen tallenteen kohdalla tärppäsi.  Lamastalgia-niminen dokumenttisarja käsitteli yhdessä osassaan lama-ajan nuorten elämää ja kuin sattumalta ohjelmassa käsiteltiin myös koulujen sulkemisia. Aivan 1990-luvun alkuvuosilta olleessa tv-uutisten pätkässä mainittiin, että lähiakoina Suomessa suljetaan jopa satoja alle 20 oppilaan kouluja.

No, tapetilla tämä asia on kaiken aikaa.  Salossa koulu joutuu suurennuslasin alle, jos oppilasmäärä huitelee pidemmän aikaa karvan verran alle 40 oppilaassa. Aika näyttää,  tohtiiko joku vielä tehdä aiheesta päätöksiäkin.

Pisti vaan miettimään, että jos 18 vuodessa raja kiipesi sen 20 oppilasta ylöspäin, niin entä kierros numero kolme.  
Kannattaisi alkaa haalia noin 55 oppilaan kouluihin jokunen muksu lisää ennen kuin ollaan vuodessa 2028, vai mitä.
***
Viikon ruoka-aihe liittyy varusmieselämään.  Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on tutkittu varusmiesten ruokailutottumuksia.  Tutkimuksessa saatiin selville sellainenkin ihme, että varusmiehet syövät munkin jos toisenkin metsäleirien aikana, jos milloin vaan sotilaskotiauto saapuu metsän laitaan.

Joopahan joo.  Eihän tämä poikkea huonompaan suuntaan monestakaan tutkimuksesta, yhtä lailla tässä kerrottiin virallisilla planketeilla jotain mikä jo tiedettiin ennestään.
Hesarissa tuloksia esitelleen tutkijan mukaan munkki on varusmiehelle lohturuokaa jolla palkita itsensä kun muutakaan lohduketta ole.

Jännä homma, miten tuonkin perinteisen päivänpäätöspullan saa näyttämään oikeilla sanavalinnoilla aika sosiaaliviranomaismaiselta.  Jos tässä nyt pitäisi jostain olla huolissaan niin siitä, että munkinpureminen jatkuu vielä varusmiespalvelun päätyttyäkin, vaikka ympärillä luulisi olevan muutakin lohduketta ja sitä paitsi harva munkki siviilipuolella on yhtä hyvä kuin sotkun.

Vaan eipä tyrmätä ihan täysin: osaksi  kyse on siitä, että toden totta: päivän kun on pitkin metsiä ryöminyt, maistuu illalla hillomunkki aika kepoiselta.  Kalorivajeen täyttämisestä siinä on myös kysymys, joskin yhden possun joulet on aika äkkiä juostu sileäksi.
Ja varrotaanpa vaan, kyllä tähän kohta joku terveysvalistaja iskee ja uusii sotilaskotiautojen valikoiman turvatestatuksi ja kuitupitoiseksi.    
***
Munkin turmiollisuudesta tulee tietysti mieleen tämä hyötyliikunta tai sen puute.  Jälkimmäinen tuli eräänä iltana mieleeni salolaisen marketin pihalla. Niillä  erottuvat selvästi natiivit ja muualta tulleet. Olenkin laatinut tähän pisteytystaulukon, jonka mukaan voi kätevästi tarkistaa salolaisuusasteensa. Mitä enemmän pisteitä, sitä lujemmat juuret Uskelanjoen penkassa.
Kysymys yksi.
Pysäköin auton  marketin pihassa
a.    vapaaseen parkkiruutuun mahdollisiimman lähelle ovea
b.    invapaikalle oven viereen
c.    vapaaseen ruutuun, vaikka joutuisi vähän kävelemäänkin
d.    oven eteen,  on siinä ruutu tai ei
e.    yritän ajaa jopa tuulikaappiin
Pisteytysvaihtoehdot
a)    5 pistettä
b)    10  pistettä
c)    miinus 50  pistettä
d)    15 pistettä
e)    bingo!
***
Tätä kirjoittaessa onkin vielä auki, miten käy Suomen renkutuksen Euroviisukarsinnoissa.
Sanokaa mitä sanotte, mutta hiukan selitystä se edelleen vaatisi. Missään esimerkiksi ei ole mainittu, että kuka se sitten on se Työlki, joka ellää.
***
Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
Jaa artikkeli: