Tervepä terve. Toimituksen koillisluolan viikkotippukivet murretaan tässä seuraavaksi.
***
Ollapa kahta asiaa: oma talo ja tarve päästä siitä eroon. Olisi näet kerrankin myyntipuhe valmiina.
Ajatus syntyi viikonloppuna kun kävi ilmi, että asuintalomme seinustalla kulkeva vesiputki on hajonnut ja sen sisältöä on kellarin lattialla toista tuumaa. Tämä teki rakennuksesta heti mahdollisuuksien kiinteistön, kuten mainoksissa tavataan kutsua niitä tönöjä, jotka riittävän kaukaa katsottuna näyttävät korjauskelpoiselta.
Tässä tapauksessa olisi voinut sanoa, että pohjakerroksessa on pitkälle toteutettu lasten uimalaosasto. Vesikin jo valmiina.
***
Noin muuten jälkiselvittelyssä on jotain samaa kuin saunanlämmityksessä. Pesää sytytellessähän aika menee sytykkeiden kuten lehtikasasta löytyneiden vuoden 1998 pörssiuutisten lukemiseen.
Myös kellarista kannettujen laatikoiden kanssa oli tapahtua juuttumus. Eräästä rasiasta löytyi esimerkiksi kiehtova kertomus otsikolla ”Pako Pompeijista”.
Tämän Isä Camillo- henkisen sählingin alussa kylän pappi istuu kauppiaan kanssa viinituvassa maistiaisilla ja toisillakin. Sen perään aiheutetaan pahennusta vilkuilemalla aidan yli jonkun naisen puutarhaan. Tämän jälkeen tapahtuu yhtä sun toista, ja loppukohtauksessa kuskataan samaisen papin toimesta kirkon irtaimistoa lihakaupasta varastetuilla kärryillä pitkin kaupunkia.
Pelottavinta on, että tämä ei ollut menneiden aikojen viinaturistien päiväkirja vaan oman ala-asteen ainevihkon sisältöä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
