Skip to main content

Pöksyt pussiin

Tervepä terve. Toimituksen itälipaston viikkolaatikot pengotaan tässä seuraavaksi.
***
Monenlaisesta tulee tiedotetta toimitukseen; joistain lähtee kehkeytymään uutinen tai muu juttu, joistain ei. Joka viesti olisi kuitenkin syytä lukea läpi.
Näppituntumalla voisi sanoa, että tekstiilien kierrätyksestä on tullut viime vuosina aiempaa enemmän asiaa.

Tekstiilien kierrossa ei ole kyse siitä, että sukat pyörivät jaloissa. Marraskuussa tätä tunnetta on vaikea saavuttaa. Monenlaista muuta rättiä kyllä taitaa pyöriä jaloissa monessakin taloudessa, kun määriä katsoo: Lounais-Suomen Jätehuolto keräsi ja vastaanotti viime vuonna noin 740 000 kiloa poistotekstiilejä.

No, tilan käsitettähän on turha alkaa analysoida. Jokainen kellarin, farmariauton, halkolaatikon tai piirongin omistaja tietää, mistä on kyse. Tila on sitä, mikä täyttyy jollain. Auton perässä voi kulkea kuusi paria pelastusliivejä, jotka sinne veneilykauden jälkeen heitettiin, kellarissa on vähintään kahden sukupolven rojuja jotka eivät muualle sovi, piironginlootaan kertyy pelkästään vanhoja avaimia sen verran, että niistä valaa poijunpainot koko pursiseuralle.

Samaan sarjaan kuuluu vaatehuonekin, joka sisustuslehtien ja muiden satujulkaisujen mukaan on vaatteita varten. Lisäksi se nielaisee muuta kuin vain aito tila voi. Lauantaina piti paneutua siihen, mitä se itse asiassa on nielaissut, kun sekaan ei tahdo itse sopia.

Monenlaista löytyi, mutta kas: lisää tilaa vaatehuoneeseen saa nimenomaan vaatteita vähentämällä, enkä tarkoita, että raivaustyö pitäisi tehdä Aatamin asussa.

Melkein miljoonaa kiloa tekstiilejä ei edes ihmettele, kun huomaa kahden aikuisen taloudesta lähtevän tuosta vain kiertoon kuusi kassillista vanhaa vaatetta.

Vuodet menevät kyllä rättejä ihmetellessä sekaisin kuin kesälomaretkiä muistellessa: hankittiinko tämä paita viisi vai viisitoista vuotta sitten ja kävikö se pieneksi vuosi vai neljä sitten. Joukossa voi olla kutistuneita ja kulahtaneita kamppeita, jotka on taltioitu vanhalla joskus tarvitsemisen periaatteella. Yhtä kaikki olo oli kaiken aikaa jotenkin halju: aika lähellä ei koko kansalla ole ensimmäistäkään sukkaparia, samaan aikaan täällä laiskastikin vaatteita ostavilla ihmisillä on ylimääräistä kudetta kottikärryllinen.

Mitä vaatteisiin muuten tulee, vielä on selvittämättä se, mikä estää ompelemasta aikuisten arkitakkeihin heijastimia jo tehtaalla, muihinkin kuin lenkkivaatteisiin.
Tilintekoahan se tosin tietää: mitä useampi kulkee ihan ilman heijastinta, sitä enemmän osinkotuloa tiedossa. Arkkutehtaan osakkaille, tarkoitan.

Tässä on viitattu monta kertaa vesillä oloon ja nythän eletään niitä aikoja, kun vuoden viimeiset mailit vesireiteillä ovat edessä. Heijastimien tärkeyttä rospuuttoajan vesiliikenteessäkään ei voi liikaa korostaa. Muuten koko tarina sotii vähän itseään vastaan. Kokemus on osoittanut, että marraskuussa avoveneessä on hyvä olla päällä ihan kaikki mahdollinen kotoa löytyvä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: