Skip to main content

Pölyä onkalot täysi

Huomentapa jälleen, toimituksen lounaissiiven ilmatilanvalvontaosaston viikkoraportti isketään tiskiin täten.
***
Nimittäin ilmastahan sitä kyse on.  Islannin tulivuori on saanut muutkin kuin synnintuntoisimmat ottamaan kasan tuhkaa niskaansa. 

Noin käytännössä seurauksia on ollut sekalaisia, ja yksi puhutuimmista on lentoliikenteen halvaantuminen.  Reissaavaisten elämä on lentorajoitusten johdosta jonkin verran hankaloitunut.
Toisaalta ymmärtää, jos joillakuilla vähän verenpaine nousee – hommia on kotipuolessa sovittuna ja sitten itse on nalkissa jossain hevonkuusessa.  
Toisaalta tekisi mieli miettiä, että kyseessä on luonnon tapa muistuttaa, minkä ehdoilla tässä mennään ja ettei liikkumisen tarvitse olla ihan itsestään selvää. Lappilaisille tai saaristolaisille tässä ei taida olla mitään outoa: kun keli nasahtaa sopivaksi, ei välttämättä liikuta kotitorpalta mihinkään aikoihin.  
Toinen tai kolmas juttu on, että ainakaan omaan silmääni ei ole sattunut juuri tietoja siitä, että tämä lentämistauko olisi aiheuttanut mitään oikein vakavia seuraamuksia kenenkään hengelle tai terveydelle.  Jopa elin- ja verikuljetukset ovat liikkuneet.  Puheita ”tuhkakaaoksesta” tulee kai siksi vähän oudoksuttua. Tuhkaa on, lentokoneilla ei ole viisasta lennellä, siinäpä tuo. Ilmassa on nyt vähän ollut sellaista asennetta, että syyllinen tähänkin olisi löydettävä.
Olisi tässä mahdollisuus jonkinmoiseen ympäristötekoonkin. Tiistain uutisten mukaan usea iso firma on moninkertaistanut videoneuvottelijoiden määrän, kerta paikan päälle palaveriin ei  kerrassaan pääse.

Ympäristöihmisten luulisi kiittävän, sikäli mikäli käy niin että vanhaan malliin ei enää palaillakaan.
Ajatusleikkivä puoleni alkoi miettiä, että entä jos koneet eivät nousisi ilmaan aikoihin. Mihin muotoihin tämä maanpäällinen liikkuminen vakiintuisi ja paljonko opittaisiin tinkimään kiireestä.  

Taisi olla Hesari, missä joku ennusti, ettei tämä jää viimeiseksi purkaukseksi, joten hyvä nyt vähän harjoitella pohjille.
***
Tiistai-iltana kuuntelin radiosta tulivuori-iltaa. Siinä tuli mieleen, että tämä lentoliikennehän on vain yksi ja kapea viipale kaikista seuraamuksista.
Jonkinmoinen Havukka-ajon ajattelijan perinne elää vahvana kyllä: lähetykseen soittavat kansalaiset olivat miettineet sellaisia kysymyksiä, jotka eivät ole omaan päähäni olleet lähelläkään pälkähtää.
Islannissa ovat parhaillaan lirissä muun muassa karjankasvattajat: elikoita on jouduttu siirtämään tilapäislaitumille ja isäntäväkeä sitten tietysti kanssa.  Tuhkassa on paljon fluoria, joka on karjalle vaarallista, ja ongelmana onkin, mistä ruokaa eläimille.
Sanoo Nalle Wahroos mitä vaan, kyllä ihan kehitysavun nimissä voitaisiin laivata joku paali heinää täältä saarelaisille.
***
Sitten maaliikenteen viihtyvyyden parantamiseen ja tienestipuoleen.  Nämä ovat yhteyksissä toisiinsa.
Tarkoitan tietysti jokakeväistä operaatiota  jota monesti kuulee autonsiivoukseksi kutsuttavan.
Onhan nimittäin niin, että kun autossa istuu sen kolmekin tuntia päivään, kaikenlaista orgaanista ja ei-orgaanista jätettä kertyy tiloihin huonomman kaatopaikan verran.  Toisaalta kun siellä istuu sen kolmekin tuntia päivään, niin sitä toivoisi että ympäristö ei näytä huonommalta kaatopaikalta.
Siivoamisella sitä paitsi pääsee ihan tuntipalkoille.  Ensinnäkin menopuoli. Kun turhat rojut on heitellyt mäkeen, putoaa auton painosta viitisenkymmentä kiloa ja eiköhän polttoainetalous kohene.

Lisäksi saa tulontynkääkin. Perjantain talkoissa ongin kiesin onkaloista sellaisen säkillisen tyhjiä vissypulloja, että ne kun palauttaa kauppaan, syö pieni perhe hyvin pari päivää.

Koko loppukuun ruokarahat puolestaan saa, kun myy autosta imuroidut sepelit kaupungille.
Määrä riittää hiekoittamiseen koko ensi talveksi.
***
Heip.

aku.poutanen
@pernionseudunlehti.fi
Jaa artikkeli: