Plätystä pihvi

Tervepä terve. Toimituksen koilliskeittämön viikkopursotukset tehdään tässä seuraavaksi.
***
Kielestä kiinnostunutta seurautti vääntö kasvispihvien tai -makkaroiden nimityksestä viime viikolla.
EU-parlamentti linjasi, että kasvispihvin nimi saa olla kasvispihvi, joten pulinat pois.

Etenkin vanha kunnon Ranska yritti kuitenkin olla tiukkana siitä, että esimerkiksi makkaroiksi pitäisi saada kutsua vain eläinperäisiä tuotteita.

Mutta mene ja tiedä. Perinnettä on sekin, että makkarassa on muutakin kuin elikkoperäistä, enkä viittaa matalamielisiin vitseihin, joiden mukaan edullisimmissa grillipätkissä jauho on hallitseva ainesosa. Perniössä on iät ajat sullottu laukkamakkaraan lihan lisäksi esimerkiksi perunaa ja ryynimakkara on ilmiö.

Ennen muuta nakertaa, että lupa pihvi-sanan käyttöön voi kaventaa kielenkäyttöä muuten. Aiemminhan on esimerkiksi porkkanasta tai pinaatista tehty pihvien sijaan lettuja tai ohukaisia tai perunasta röstiä. Herkkuja toki kaikki, samoin papupohjaiset lättyset.

Hampurilainen -sanan osalta kuvio on yksinkertaisempi. Tiede.fi -sivusto selvitti, että Hampurin pihvi itse asiassa oli aluksi pihvi ja muna ilman sämpylää. Sittemmin leivällinen versio vakiintui. Englannin kielessä pihvin laadun mukaan vaihtuu nimen etuosa, loppu eli burger pysyy. Tällä logiikalla esimerkiksi kasvispihvin ympärille rakennettu ruoka olisi suomeksi nimeltään tietysti kasvispurilainen, mutta ei kasvishampurilainen.

Kaikki tietysti viittaa Hampuriin, mistä ensiksi tulee mieleen se eräs Junnu Vainion lauluteksti. Mikä taas on todella lihallinen.

***
Vitsailtavaa ei ole viikon uutisessa eli Vastaamon tietomurrossa, mutta sanankäyttö siinäkin pisti miettimään. Varkautta on monessa suussa kutsuttu raukkamaiseksi, mitä se onkin.

Jos kyseessä olisi elokuva, olisi kaiken takana katkera joskin tietotekniikka-asioissa lahjakas ihminen, joka käyttää taitojaan väärin ja pahastuu entisestään, kun julkisesti näin väheksytään. Ja alkaa ärsytettynä jättää sellaisia jälkiä, joita poliisin on helpompi seurata ja hakea tekijä koppiin. Tosielämä tietenkään ei mene näin, joten ei auta kuin toivoa että asia ratkeaa muuten äkkiä.

Tietoturva-asioita tämä pisti miettimään. Nythän on itselläkin käytössä pari puhelinta, pari-kolme sähköpostia, useampi tietokone ja ovikoodi ja pankkitunnukset ja eri kirjastokortit ja muut. Jokaiseeen on oma tunnuslukunsa tai salasanansa ja kaikki pitäisi muistaa.

Muistan vielä työelämän 2000-luvun alussa eli ei varsinaisesti kauan sitten. Tietokoneissa oli harvoin salasanoja, kirjastokortin pinistä ei oltu kuultukaan, hälyttimiä koodeineen ei ollut ollenkaan joka työpaikalla.

Eipä ollut tietokone silloin vielä joka kodin kalustoa sekään. Ehkä ajatuksena oli, että vaikka joku konttoriin murtautuisi, ei hän kuitenkaan saisi koneista mitään tietoa ulos.

***
Vaihtotalous se on päivän sana. Nyt juuri on kuuminta muotia se, että vaihdetaan talvirenkaita autoon.
***

Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: