Tervepä terve. Toimituksen länsitöpselin viikkosähköä nautitaan tässä seuraavaksi.
***
Ihan kuin monelle tulisi yllätyksenä, että on kai aina hyvä säästää energiaa; sähköä, lämpöä, fossiilisia polttoaineita ja mitä näitä on. Rajattomasti ei taida tarjolla olla kuin tuuli- ja aurinkovoimaa, mutta niiden hyödyntämisessä on mutkansa.
Yhtä kaikki viime ajat on sauhuttu energia-asiasta, peloteltu ja pohdittu, että miten tämä nyt näin, tuleeko sähkökatkoja tai muuta pulaa.
Joskushan toiminta on helppoa. Oman energian säästämiseen tuli sivulauseessa vinkki uutisjutussa, jossa todettiin, että pääministerin juhlinnasta on herännyt keskustelua sosiaalisessa mediassa. Sitten ei muuta kuin jättää senkin makin väliin, ja säästyy paljon tarmoa olennaisempaan kuin juhla-asian jauhamiseen.
Jos joidenkin kulkuvehkeiden olisi hyvä sähköistyä, niin ainakin kahdeksikon tai ympyrän ajamiseen käytettävien vesisellaisten. Jos numeroa veteen piirrettävä, sen voi tehdä kai edes rauhaa rikkomatta.
Vastaavasti eteen tuli myös juttu sähkökäyttöisestä metsäkoneesta. Jatkossa voi siis antaa vetää luontoa sileäksi, mutta ympäristöystävällisesti.
Säästövinkkejä tietysti tulvii, kuten virta-aiheeseen sopiikin. Keittiö sitä on yksi kodin virtasyöppöjä ja tietyin jipoin voi päästä vähemmällä. Vielä tässä odotellaan selitystä siihen, mistä maailmassa kielenkäyttöön levisi hallitsevaksi sana ”kokkailu”, vaikka ainakin minä laitan ruokaa.
Ja sitten on tämä kaikki muu, minkä käyttöä voi miettiä. Kotimaanmatkailukin avartaa. Hotellin kylpyhuoneessa oli näet taannoin lappu, jossa kehotettiin sulkemaan hana hampaidenpesun ajaksi, sillä näin säästyy vettä. Opettavainen painotuote, totta vie. Ilman sitä en olisi voinut ajatellakaan, että joku todella pitää veden valumassa hampaidenpesun ajan.
Taannoin käydyllä asuntomessuilla näkyi vielä kylpytiloissa ammeita, mikä ei vettä säästäväiseltä tunnu. Toisaalta kansakunnan keskikoko kai on kasvamassa ja jos tämänkin jutun kirjoittajan kokoinen ukko ammeeseen vajoaa, niin ei sinne paljoa vettä sekaan mahdu. Vielä, kun joku selittää, miksi mökkisaunassa muuripadan varjossa sitä pesee itsensä kahdella pesuvadillisella komeasti, mutta kotona samalla määrällä ei ehkä pääse edes alkuun. Testi on suunnitteilla.
Mene ja tiedä sitten: etelä-Euroopasta on tullut pelottavia uutisia kuivuneista vesistöistä. Meillä taas harmitellaan sitä, että ruoan hinta nousee ja esimerkiksi kala jää monelta ostamatta. Yleensä kyse tietysti on lohesta, joka on monen mielikala. Jotain karmeaa on siinäkin, että jos Norjan kassikala ei käy kaupaksi, vaihtoehtoja ei oikein ole. Merenrantaahan ei ole omasta takaa kuin jokunen sata kilometriä ja tuhannet järvet päälle. Sikäli kun tiedän, niissä on vielä vähän vettä ja seassa kalojakin, mutta jossain on katkos kuin virtapiireissä toisinaan.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
