Pitkien kisa

Tervepä terve. Toimituksen koilliskäsienpesimön viikkohuuhtelut tässä seuraavaksi.
***
Sellaistakin käsitettä kuin kansallistunne on uutisissa pyöritelty välillä, läheskään aina ei vain myönteisessä valossa. Lähtökohtaisesti eli oikein käytettynä ilmiö kuitenkin on paikallaan kai.
Yhtä kaikki tässä on käynyt mielessä, että näkyisikö moisesta häivä myös tuolla tien päällä.
Selitän. Kovasti tuntuu yleistyneen ilmiö, jossa moottoritiellä rekka ohittaa toista. Kun moottoritietä tulee tämän tästä katseltua, tähän väkisin kiinnittää huomiota. Kisailussa tietenkään ei ole järkeä: rajoitin pitää huolen siitä, että rekat merkkiin katsomatta kulkevat aika tarkalleen yhtä kovaa, vaikka kuski miten polkisi. Yksilöeroja tietysti voi olla: vanha ja väsynyt puurtaja naulalastissa ei välttämättä jaksa tasamaalla sitä vauhtia kuin tuore veturi höyhenkuormassa.
Yhtä kaikki rekan ohittaessa toista ohitus kestää ja kestää ja kestää ja takana jono kasvaa samaa tahtia. Ärsyyntyä ei saa, mutta oudoksua voi: aikataulua ei mokomalla ikuisuusohituksella kiri eikä kulutusta pienennä.
No, rekkaveturien rekisterikilvistähän näkee sen, mistä maasta auto on lähtöisin. Aika moni tulee jostain itäisen Euroopan maasta, osa on kotimaisia ja silmämitalla katsoen ainakin hollantilaisia vetureita näkyy jonkin verran. Mielessä onkin joskus julmasti käynyt, että ottaisiko siinä vaan reipas maaotteluhenki joskus vallan ohjaamossa ja vähintään rakkaan rajanaapurin ohi on päästävä ihan vaan näyttämisen ilosta.
Toisaaltahan kyseessä voi olla merkkienvälinen mittelö siitä, kenen kellarissa riittää potkua. Jos vaikka vie Scania kisan tasamaalla, rynniikö Rellu ohi mäessä ja entä sitten myötäleet, joko Volvon kopissa siinä kohtaa hymy levenee.
***
Tai ehkä kiireisillä rekkakuskeilla on tavoitteena vain päästä laulelemaan; kantrimusiikkipiireissähän on ammennettu dieselintuoksuisesta elämästä tien päältä. Esimerkiksi onnistuneiden ohitusten jälkeen pääsee jo tekemään parempaa riimiä kuin Suomi-rapissa koskaan:
”Sisun kanssa mittelin/
ja ekana tavoitin Mikkelin”.
***
Automaailmaa pitkään seuranneet tietysti kokevat tuttuja väreitä, kun taudeista puhutaan. Vanhaan hyvään aikaan sitä oli tavan palkansaaja ihan hyvillään, jos sai pihaansa Toyota Coronan.
Noin muuten maskit tuntuvat nousseen kovasti otsikoihin. Ajat kieltämättä ovat muuttuneet. Tuossa esimerkiksi Turun puolen teatterit kertoivat, että maskipakkkoa ei nyt vielä tule. Joskus muinoinhan mainituissa kulttuurilaitoksissa oli lavan takana oikein maskihuonekin.
Mutta siellä täällä suojaimia näkyy: hoitoalan töissä toki, busseissa matkustajilla ja sattuipa silmään myös taksikuski varustautuneena.
Sillä alalla tietysti on totuttu istumaan maskin takana; mersuun päätyneiden piirissä vielä kromatun sellaisen.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi