Tervepä terve. Toimituksen itäpistokkeen viikkojännite mitataan tässä seuraavaksi.
***
Ajat muuttuvat ja pihakoristeet ja -rakennelmat niiden mukana.
Joskus oli muotia aurinkokello muotopuutarhassa, sittemmin on nähty monenlaista pergolaa sun muuta leijonapatsasta ja portinpylvästä.
Tähänkin asti laki ja säädökset ovat tietysti ja onneksikin ohjanneet jossain määrin sitä, mitä omalla tontillaan saa tehdä ja mitä ei, mutta amppeleihin asti ei byrokraatin koura sentään ole yltänyt. Ei yllä amppeleihin vieläkään, mutta ampeereihin toki, kun laki edellyttää tietyiltä rakennuksilta jatkossa sähköauton latausasemaa.
Asiaa kommentoitiin eräässäkin pöydässä aika happamasti siihen tapaan, että koskahan aletaan edellyttää seurakuntataloilta tai kouluilta bensamittareita parkkipaikkojen kulmaan.
No, heitto on heitto, mutta kieltämättä mielessä kävi sarjakuvaklassikko Tenavat, missä suustaan suoralla Tellu-hahmolla on välillä kadunvarressa pystyssä pieni myyntikoju, jonka etuseinässä luvataan hyviä neuvoja viidellä taalalla. Selvää on, että kuittia ei Tellun kipsalta saanut.
Siitä ei voi olla varma, onko sähköauto tulevaisuuden ratkaisu saati ympäristöteko – mutta jos suuntaus niitä kohti on, pitää tietysti ympäristönkin olla sen mukainen. Joskus ammoin rakennettiin jakeluverkko fossiilisillekin. Asiakkaan auton tankkaavien ja tuulilasin pesevien bensapoikien aika oli ja meni, nyt ysiviitosensa ja dieselinsä saa pankkikortin omistaja melkeinpä pienimmästäkin kylästä vaikka keskellä yötä.
Entä ne Tenavat, kysytte? Sitä, että ehkä jossain itärajalla on harjoitettu aiemmin jopa pimeää bensakauppaa: haettu tonkat täyteen halpaa itäainetta, ajettu takaisin kotipuoleen ja suoritettu jälleenmyynti kavereille kohtuullisella katteella suoraan Hiacen tavaratilasta. Laajemmassa mittakaavassa en ole kuullut tällaista harjoitetun; etelämmästä trokattujen tai tilattujen olutsalkullisten harmaa kauppa on toinen asia.
Yhtä kaikki mielessä kävi, että entä sitten tämä sähkö. Latauspisteitä on vielä verraten harvassa, mutta latausautoja jatkuvasti enemmän. Joko kohta syntyy sinne ja tänne pieniä pimeitä autonlatauspisteitä. Voin jo kuvitella tienvarren kyltin: ”Käykö akkusi vähiin – kurvaa tänne” ja seuraavan pikkutien päästä löytyy paikallisen isännän stöpseli ja tuntia päälle saa tietysti maksaa vähän muustakin kuin sähköstä.
Aiemminhan samainen latauksen väheneminen saattoi viitata lähinnä kuljettajaan ja opasteen mukaan kurvaava löysi itsensä kohta munkkikahvilta.
***
Sarjakuvien ohella muukin kirjallisuus on käynyt mielessä ja tämä uuden vuoden hyveellisyys.
Peloista huolimatta kirjauutuutta pukkaa jatkuvasti niin, että rauhallisempikin alkaa miettiä käyttävänsä paherahansa kirjallisuuteen.
Kortensa kekoon kantoi Hesarikin, joka oli koonnut listan tämän vuosituhannen sadasta parhaasta suomalaisesta kirjasta. Sillä oli romaaneja, runoutta, tietokirjaa, lastenkirjoja ja vähän lisää romaaneja.
Jos mitä puuttui, niin elämäkertoja ja dekkareita. Metkaa on sekin; huolella tehty elämäkerta voi olla kokemus siinä, missä hyvä romaanikin ja laatudekkari on hyvää kirjallisuutta.
Toivottavasti pikaisesti joulumyyntiin hutaistut, kohteensa hyväksymät fanielämäkerrat eivät ole hämärtäneet käsitystä siitä lajista ja toivottavasti dekkareilla ei ole enää ainakaan kioskikirjallisuuden mainetta harteillaan ja niiden nostamista listoille siksi arastellaan. Jos aie oli innostaa vielä lukemattomia ihmisparkoja kirjojen pariin, niin parempi tietysti jos listalla on pituuden lisäksi leveyttäkin.
Joskus kyllä tuntuu, että pohjoismaiset dekkariuutuudet ovat sen verran hurmeisia, että ne pitää sijoittaa kirjaluokan sijaan johonkin veriryhmään.
***
Noin muuten kulkuneuvojen osalta luokittelu on helppoa. Linja-autot löytää bussivarikolta ja Venäjän varjolaivaston paatit takavarikolta.
***
Aiemmin mainitut munkkikahvit ja hyveellisyys liittyvät siihen, että tähän aikaan vuodesta moni hurskastelee tai ainakin lupailee. Alkaa kuntoilu, alkaa monenlainen terveempi elämä. Munkki saa vaihtua mungopapuun ja keppana keppijumppaan.
Eliniänodote on jatkuvasti pidentynyt, mutta terveemmän elämän keston ennuste on se sama puolitoista viikkoa kuin ennenkin.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
