Skip to main content

Pihakeittopäivä

Tervepä terve. Toimituksen itäpuiston viikkopiknik pidetään tässä seuraavaksi.
***
Ulkoruokinta joka tapauksessa on päivän tai viikon tai kuukaudenkin sana.
Moni pikniköi näinä päivinä ties millä festivaaleilla ja useassa kalenterissa väistämättä olevissa rippi- tai muissa perhejuhlissa on aina paikallaan, jos pääsee pihan puolelle aterioimaan. Kranttu ei saa olla, mutta puolen suvun pidättäminen pakolla kuumassa olohuoneessa on suunnilleen perinteisen voileipäkakun tasoista kiusaamista. Ovi auki pihalle kuin olisi jo.

Tässä kuussahan ulkorientoja on teettänyt myös se, että eletään Pride-kuukautta. Se näkyy kulkueina ja kansanjuhlina jos ja missä.
Perniön paikallista kulkuetta vielä varrotaan, mutta pienillä paikkakunnilla aika lähelläkin jo marssitaan. Siinä sitä on ovi auki ei vain pihalle vaan maailmaan isomminkin.

Läheisistä pienistä paikkakunnista esimerkiksi Turun vieressä Mynämäellä oli marssittu eikä tapahtumaa ilman, että joku natkuttaisi. Lehtitietojen mukaan naamioituneet lapset ja nuoret olivat häiriköineet kulkuetta ja mukana heillä oli ollut kyltti, jossa teksti ”ei pervo Pridelle”.

Selvää on, että ensimmäinen ajatus koski lapsityövoimaa. Siis sitä, että joukko höperehtiviä vanhempia on pistänyt jälkikasvulle valeasun päälle ja lähettänyt puolesaan kiukuttelemaan.

Toisaalta tässä on saanut lukea nuoremman kansanosan tekstitaidoista ja kyltti viittaisi vähän siihenkin. Oikein hyviä pisteitä ei voi antaa, jos yhdessä kyltissä ovat päin honkia niin asiasisältö kuin kielioppikin.
***
Kysehän ei ole sen kummemmasta kuin että tasaisesti pitää olla oikeuksia kaikilla.
Kaupanteko- ja mainosmielessä pystytetyt tapahtumat tai englanniksi nimetyt bisnespöhinäkokoontumiset ovat oma lukunsa.

Vaan eipä sillä, mainokset ovat olleet mielessä muutenkin.

Joskus sattuu mainostaukojenkin suunnittelijalla ironian taju kohdalleen. Tässä eräänä aamuna oli autoradiossa jostain syystä päällä jokin mainoskanava. Tuli mainostauko. Sen aikana ensin kehuttiin jonkin ruokafirman grillituotteita ja kohta perään laihdutusvalmistetta. Niin aina.

Jälkimmäinen mainospuheen mukaan muuten avittaa kilojen karistamisessa yhdessä vähäkaloristen ruokavalion kanssa viisi kiloa kolmessa kuukaudessa.
Sitten ei tarvitse kuin olla kertomatta mahdollisille höynäytettäville, että saman verran lähtee itse asiassa ilman valmistettakin.

Kaloreihin ei tässä nyt kannata mennä ollenkaan, ruoka ratkaisee. Tällainen edes ja takaisin potraantuva ja kuihtuva ihminen on oppinut ainakin sen, että paino pysyy kurissa silloin, kun syö kunnolla ja säännöllisesti. Vyötärönympäryksen kasvun pahin riskitekijä ei ole jääkaapissa vaan kalenterissa: mitä väsyneempi kansalainen, sen vähemmän jaksaa miettiä mitä suuhunsa lappaa ja jos nyt väliin joku piirakanpala vielä.
Viime vuoden lomattomuudella voi olla osuutta oman housunkauluksen nykyiseen tyköistuvuuteen. Toisaalta moni on huomannut loman tekevän ihan samaa, joten molempi parempi.

Noin muuten tässä voisi olla edessä tulevaisuus mainosmiehenä tai ei. Sen mainitun grillausmainoksen teksti haastoi kuulijaa toteamalla, että on kahdenlaisia ihmisiä: niitä,jotka grillaavat ja niitä, jotka nauttivat antimista.

Pah. On kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka grillaavat ja sitten meitä, jotka emme jos ei joku pakota.

Liikaa grillanneellahan pakottaa lähinnä jostain paksusuolen paikkeilta.

***
Noin muutenkin kesänvietto on asia, jossa nyt kannattaa kauhean vähän asettaa paineita. Lomareissuun lähtiessä toisaalta pitäisi saada haarukkaan sekä renkaiden ilmanpaine että oman itsensä verenpaine.

Ilman paineita ei ole toki hyvä sekään. Joko tapaa maanpintaa vanne tai maata pintaa syvemmältä kansalainen.

Turkissa tarkenee kai läpi vuoden, mutta aito on epäeettinen ja sitä paitsi moni on jo talviturkkinsa heittänyt, kuten kevään ensimmäistä uintikertaa kutsutaan. Vielä toissaviikolla Saaristomerellä nämä kokemukset tiesi siitä, että ilmaa leikkasi viiltävä kirkaisu jos toinenkin. Pahoittelut, jos jossain särkyi ikkuna.

Mistä ei enää olekaan pitkä matka erääseen tärkeään kansalaistaitoon. Sitähän voi aaltoilla niin meri, järvi kuin peltokin. Täällä maaseutupitäjässä onkin pitkät perinteet siinä, että mennään nuorena puimakouluun.
***
Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

 

 

Jaa artikkeli: