Tervepä terve.
Toimituksen lounaisen looshin viikkovarvit muurataan tässä seuraavaksi.
***
Joku porukka on saanut mökkeilynkin näyttämään ympäristön kannalta tuomittavalta hommalta.
Pakko myöntää, että ensimmäisellä lämmityskerralla talven jälkeen voi pöllähtää jokunen pienhiukkanen piipusta mutta entä kaikki muu. Viimeistään puntit tasoittuvat, mitä enemmän mökillä ollaan. Vaikka kauppaan pitäisikin koukkaista autolla tai paatilla, niin tuleekohan tuosta kokonaiskulutukseen pahanlaatuista muutosta. Jonkun muun kulutus taas taitaa pienentyä jos kaupunkiin verrataan.*
Erityisesti vesiasia on mietityttänyt ja mietitytti taas pääsiäisenä. Yhä useammalla vapaa-ajanasunnolla on suihkut ja boilerit ja ellei joskus jopa kunnan vesi, mutta perinteinen saunanpatahan on tässä kohdassa ase.
Keskivertopataan menee 80 litraa vettä. Maailman kahdeksas ihme on se, että sillä pesee itsensä tarvittaessa puhtaaksi asti isokin porukka, kun mukaan laitetaan kolmannes kylmää. Pelko kuuman veden loppumisesta pistää kallistamaan kuuppaa hyvin harkiten. Kertalämmitteisen kiukaan kanssa kiehuvasta padasta pitää muuten ottaa päältä se löylyvesikin.
Mutta että kaksi lauteellista ihmisiä pesisi suihkussa nahkansa ja karvansa ja käyttäisi siihen vettä kaikkiaan vain vähän toistakymmentä ämpäriä? Enpä usko.
Hiukan hirvitti lukea jostain sisustuslehdestä erään pariskunnan muka älykkäästä talosta. Jutun perusteella tönön fiksuus rajoittui siihen että se osasi kotiväen saapuessa sytyttää valot ja pistää radion päälle. Minä kyllä purisin jos aina lähtee joku helvetinkone urputtamaan tai humppaa soittamaan kun oven avaa.
Ympäristöälykkään talon voisi opettaa tietysti pitämään suihkun ajan vaikka syyllistävää kellon tikitystä tai päräyttämään kunnon hälytykset siinä kohtaa kun jäljellä on 30 sekuntia suihkutteluaikaa. Älytalo lie pelottavan monesti älytalo vaan, jos se sallii tolkuttoman rälläämisen.
***
Maanantain teemasta tuli jo puhuttua vähän viime viikolla, kun vanhoja mittasanoja ihmeteltiin. Maanantainahan vietettiin suomen kielen päivää.
Kielen muuttumistahan moni pitää synonyyminä kielen kuihtumiselle, mutta mene, tiedä sitten. Mikä on sitten huonoa kieltä ja mikä on vain vahinko, kuten jostain välistä pudonut kirjain. Näitä mittatappiovirheitä nyt tekee itse kukin eikä kaikkia ymmärrä oikolukuohjelmakaan.
Erityisen ulalla oikoluku on, jos pitäisi kirjoittaa suhteellisen tervettä puuta heinää kuten älyttömiä riimejä kodinkonehuoltajasta ja tytön mukaan nimetystä pahansisuisesta koirasta:
Tässä korjaan rakkinetta
sitä seuraa rakki Netta.
Jäntevästä kielenkäytöstä en tiedä, mutta joidenkin käsissä kieli on kuin taikinaa, sitä voi pätkiä ja pistää pätkät eri järjestykseen pötköksi ja maku vaan paranee. Kielimakkarankin nimellä tämä klassikko tunnetaan.
Sinälläänhän suomen kielen isäksi mainittu Agricola teki aikanaan vain sen, minkä nämä maksuttomia tietokoneohjelmia tarjoavat puljut tekevät nyt: antoi käyttöön ihan ilmaisen työ- ja leikkikalun.
***
Heip.
