Perniön terveyskeskuksen vuodeosaston lakkauttaminen on virkamiesten valmistelemalla listalla, jolla tavoitellaan säästöjä Salon kaupungin talouden tasapainoittamiseksi.
Jokaisella säästöpäätöksellä on oltava ymmärrettävät perustelunsa. Niitä ei ainakaan vielä ole tuotu esiin Perniön vuodeosaston lakkauttamiseksi.
Salossa terveyskeskusten vuodeosastot sijaitsevat Salon aluesairaalan yhteydessä olevassa terveyskeskuksessa ja Perniössä. Yhteensä 121 vuodepaikasta Perniössä on 31, joten lakkauttaminen vähentäisi paikkalukua 25%. Vuodeosastojen paikat ovat jatkuvasti täynnä ja potilaita ei varmasti pidetä niissä turhaan. Mihin laitettaisiin joka neljäs potilas?
Terveyskeskusten vuodeosastot ovat tarkoitetut pääasiallisesti lyhytaikaista sijoittamista varten, jolloin potilas tyypillisimmin leikkauksesta tai muusta vaativasta sairaalatoimenpiteestä päästyään ja kalliin hoitojakson jälkeen sijoitetaan vuodeosastolle odottamaan kotiinpääsyä tai myöhempää sijoitusratkaisua. Ensisijainen tavoite vuodeosastolla on, että potilas kuntoutuisi päästäkseen kotiinsa. Hoidollisista
tarkoituksenmukaisuussyistä moni perniöläinen saa hoitonsa pääterveysaseman vuodeosastolla. Vastaavasti Perniön vuodeosaston potilaista vähemmistö asuu Perniö-Särkisalo -alueella.
Sairaalasta potilas on saatava nopeasti pois jo siitäkin syystä, että sairaalavuorokauden kustannukset ovat terveyskeskuksen vuodeosastoon verrattuna kaksinkertaiset. Ylimääräiset sairaalavuorokaudet aiheuttavat kaupungille myös siirtoviivemaksuja. Sairaalapaikat ja henkilökunta on saatava tehokkaaseen käyttöön toimenpiteitä tarvitseville.
Potilaita ei läheskään aina voida lähettää sairaalasta suoraan kotiin, eikä siihen aina ole syytäkään. Kotona asuminen tiputuksessa ja heikkokuntoisena ei ole mahdollista ja suoraan kotivuoteeseen sysääminen tekee potilaasta pysyväishoidettavan valitettavan nopeasti. Kuntouttavat toimenpiteet on aloitettava heti. Muutamankin viikon viivyttely lisää 50 000 euroa vuodessa maksavan pysyvän hoivapaikan tarpeen todennäköisyyttä.
Ikärakenteen muutos ja muistisairauksien yleistyminen lisäisivät kalliiden hoivapaikkojen tarvetta tavalla, johon ei muualla eikä etenkään Salossa ole mahdollisuuksia. Vanhusten kotona asumisen edellytyksiä parantamalla, uusien asumismuotojen kehittämisellä ja kuntoutuksen eri mahdollisuuksin on voitava vähentää laitoshoidon määrällistä tarvetta ja niissä asumisen tarpeen pituutta. Siten voidaan myös parhaiten turvata hoivapaikkoihin pääsy niitä tarvitseville.
Yli 50 vuotta hyvin toiminutta Perniön vuodeosastoa tarvitaan jatkossakin. Sen tärkeää merkitystä voisi lisätä kehittämällä se nykyistä leimallisemmin kuntouttavaksi yksiköksi ja ehkä myös koko eteläisen Salon kuntouttamistarpeiden moniammattilliseksi osaamiskeskukseksi.
Heikki Liede
Särkisalo
sosiaali- ja
terveyslautakunnan jäsen
