Viime viikon lehdessä Heikki Liede kirjoitti Perniönjoen ongelmista.
Asia on tärkeä. Aihe tosin ei ole uusi. Siitä on tällä konkretiatasolla keskusteltu jo ainakin puoli vuosisataa. Kirjoituksessa on pari syventämistä tai korjaamista vaativaa kohtaa. Suurin osa joen negatiivisista muutoksista on tapahtunut Perniön pohjoispuolella olevissa vesistön osissa.
Ruoppaaminen ja veden virtaaman säännöstelystä luopuminen yläjuoksulla ovat aiheuttaneet suuria virtaaman vaihteluita ainakin 60-luvulta asti. Seurauksena on ollut Perniössä suuria tulvahuippuja ja joen uoman eroosiota. Tiedän esimerkiksi uoman kohdan, josta on ”syöty” n. 400 m3 maata. Eroosion irroittama maa on sitten kulkeutunut alemmas ja kerrostunut pohjaan. Uoman välityskyky on vähentynyt. Vedenlaatuongelmat ovat myös osaksi ”tuontia”. Onhan Muurlan Ylisjärvi ollut useina vuosina sinilevän esiintymisessä maan järvien huippua.
Pohjanjärvi toimii nykyisinkin maksimaallisesti virtaamia tasoittavana altaana. Sen voi jokainen kantatiellä kulkeva havaita keväisistä ”Vettä tiellä” varoitusmerkeistä. Käyttämätöntä varastokapasiteettia ei ole. Järvi on myös varsin tehokas selkeytysallas. Tulvaveden viipymä on pitkä, usein aina juhannukseen asti. Vesi ei vain näy kasvillisuuden alla. Ehkä tästä johtuen, päinvastoin kuin kirjoituksessa väitetään, järvelle ei koskaan ole tehty varsinaista kosteikko- tai muutakaan suunnitelmaa – vain erilaisia ja epäkonkreettisia ehdotuksia.
Muuten olen samaa mieltä kirjoituksen otsikon kanssa. Toivottavasti ELY-keskus on nyt halukas ottamaan kokonaisvastuuta joesta. Sitä se ei aina ole ollut. Vesistön kunnostus on syytä suunnitella alkaen latvasta koko pituudeltaan merelle.
Lasse Ristikartano, Pohjankylä