Skip to main content

Tervepä terve.
Toimituksen lounaistiipiin talviruokintaosaston viikkolista sepitetään tässä nyt.
***
Tähän tämän vuoden jouluun alkaa olla aikaa sen verran vähän, että vaaditaan pikajuoksijan lahjoja jos aikoo pakoon päästä.
Toisaalta olot siihen ovat oivat, pururatakin vallan lumeton.
***
Mutta tämä ruoka-asia.   Ylen uutiset kertoi viime viikolla, että kotimaista kinkkua ei joka pöytään riitä vaan jatkoksi pitää pistää tuontitavaraa.
Metkaa kyllä.  Possujen jos kenen olot ovat olleet puheena pitkin syksyä.  Joillain syöjillä on ihan tavoitteena, että joulukinkku edes olisi onnellisen luomupossun häntäpäätä, ei tehotuotantoeläimen kankkua.   
Vaikka ei ihan näin kovaa tavoitetta otettaisikaan, niin kotimaista laadukkaaksi miellettyä nyt ainakin on oltava.
Paitsi jos sekin loppuu, niin sitten kelpaa kohtuuhintainen tuontisikakin.
Siinä sitä pistetään vastakkain periaatteet ja halu pitää kiinni kinkkuperinteestä.  Jälkimmäinen näkyisi johtavan selvällä piste-erolla.
***
Ruoka-aiheeseen liittyy sekin, että jotkut antavat palttua perinteille.
Paltusta ei tosin ollut puhe viime viikolla, kun radiossa kerättiin ihmisten ajatuksia joulusta.
Eräällä lähetykseen soittaneella rouvalla oli suorastaan riemastuttavan anarkistinen ote koko touhuun.  Joulu oli soittajalle yksi viikonvaihde muiden joukossa ja evääksi hän  aikoi valmistaa kunnon padallisen lihakeittoa.
Kieltämättä, kieltämättä tätä on tullut  joskus itsekin mietittyä. Miltä tuntuisi aattoilta, jos sitä viettäisikin kunnon kalakeiton tai lasagnen voimin.   Tuskin se siitä huononisi.
Samaten on kokeilematta edelleen se, että ostaa kinkun pakasteeseen ja paistaa mokoman vaikka juhannukseksi.  
Tuskin sekään siitä huononisi, samanlaisten pakkotehdä-perinteiden mukaan kulkee kovin monen mittumaarikin.
***
Juomapuolta taas on monen joulussa liiankin kanssa.  Kinkun suolaisuutta tai vaikeaa lapsuutta syyttää moni. 
Kekkosen ruokamieltymyksistä kertovassa kirjassa mainitaan pula-ajan ”mehujää” eli mehulumi.  Lunta täyteen tupattuun kannuun lisätään pikkuhiljaa mehua ja lopputulos pistellään lusikalla.
Nykyisin voi tietty käyttää mehun sijaan vaikka mustaa virvoitusjuomaa.
Syntyvän jälkkärin nimi on tietysti lumicola.
***
Lounaiskulma toivottaa lunkia joulunaikaa.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: