Tervepä terve. Toimituksen viikkopiisin itälevy kuumennetaan tässä seuraavaksi.
***
Parhaillaan vietetään kestävän kehityksen viikkoa. Se onkin tarpeen. Tätä juttua kirjoitetaan maanantaiaamuna, ja se on yleisesti ajankohta, jolloin moni kokee, että ei enää kestä.
Kovin paljon puhutaan viikon aikana ruokahävikistä.
Siitä ei päästä, että keittiön puolella isoisovanhempien oppi on se, joka tänäänkin toimisi: tähteet käytetään tarkoin eikä tarkkuus tarkoita pihistelyä. Pitsa ja munakkaat ovat hävikintorjuntaruokien aatelia.
Joskushan nostalgista makumatkaa ei tarvitse tehdä edes iso- saati isoisovanhempien aikaan, oma lapsuus riittää.
Selitän. Sunnuntai on monesti ahdistuksen päivä, mutta viime sunnuntai toi ainakin meillä puserruksen sijaan avaruutta eloon, tarkemmin sanoen pakastimeen. Siellä on nyt tilaa, sillä laite piti sulattaa ja perata tulevia marjalähetyksiä varten ja samalla väsätä syötävää kaikesta sellaisesta, minkä ei pitänyt enää pakastimeen palata.
Joulutorttusesonki ei ole ajankohtainen, mutta kolmoshyllyltä löytyneistä taikinalevyistä tekee vaikka munariisipasteijoita, ja näin myös pyhäillan ratoksi kävi.
Ja joku vielä osaa vastata siihenkin, miksi juuri siinä on tarjoomus, joka vie oitis mietteet jonnekin 1980-luvun loppuun ja vähintäänkin maalaiskomedian kohtaukseen, jossa kestitään pankin isännistöä ja pasteijat ovat mehevämpiä kuin sutkaukset.
Odotamme edelleen tutkimusta siitä, minkä aistin kautta tapahtuu paluu lapsuuteen tehokkaimmin. Pasteija toimii, samoin 90-luvun jumputusmusiikki ja varmasti hajukumin nuuhkiminenkin. Tämän kaiken kun tekee yhtäaikaa, huomaa sivullinenkin, että tuo se on omalla aikavyöhykkeellään.
***
Hävikkiä ei tietenkään aiheuta aina uusavuttomuus. Joskus riittää pelkkä lahopäisyys. Taannoin tarttui lähikaupasta mukaan pari hyvässä tarjouksessa ollutta härkäpapuvalmistetta. Arvaatte, että ne unohtuivat kassiin, kassi oli seuraavaan päivään eteisessä ja tuotteet entisiä. Jurppi niin, että ei julkea sanoa.
Tarkkuuden voi tietysti ujuttaa milloin mihinkin.
Arvoketjut ja elinkaari ja joku muu hieno sana ovat tulleet mieleen, kun on saanut seurailla sivusta eräänkin taloyhtiön parvekeremonttia ja nyt parvekelaseja aletaan asentaa.
Laseja kiinnostavampi asia oli se, miten ne on pihalle tuotu: paketteina kuormalavoilla ja niiden välissä oli tukipuina eri pituuksiin sahattua lautaa; tikkuista raakalautaa tietysti, mutta kuitenkin. Oli kyynärvarren mittaista pätkää ja pidempää. Kuormalavoille on olemassa kunnostus- ja uudelleenkäyttöjärjestelmänsä, mutta ahne alkoi miettiä näitä pitkin pihaa lojuvia irtopätkiä sillä mielellä, että siinäpä oivaa hella- ja saunanpatapuuta, kun vaan oikeaan mittaan katkoo. Tavara on kuivaa ja männyllä kyllä pesuvetensä kuumentaa. Ehkä siinä menee sahurin homma vähän hukkaan, jos lauta palvelee kerran lasipaalin alla ja toisen kerran saunanpadan ja sen jälkeen tuhkana – mutta jos ei nyt sekajätteeseen ainakaan pätkiä nakattaisi ja säästyisi metsässä näre hengissä.
Yhden kerrostalon parvekelasien ympärillä näkyy muuten kulkevan kuin ohimennen suunnilleen peräkärryllinen puutavaraa.
Siitä piisaa joka tapauksessa esimerkkejä, mikä kaikki muu ei kuulu sekajätteeseen. Roskisten tonkiminen jos mikä kertoo aika paljon siitä, miksi tällaistakin viikkoa pitää järjestää.
***
Vaatekaupoilla voi toki miettiä kestävyysasioita myös. Arjen tasolla kestävä vaate tai muu tekstiili on se, missä sauma pitää ja kangas pitää muotonsa, muotinsa ja värinsä vuosikaudet. Kolme vuosikymmentä palvellut aikanaan kallis Finlaysonin pussilakana voi olla paremmassa iskussa kuin halpatuote uutena.
Tuotantoon mentäessä vesirohmulla puuvillalla on kehno maine. Villa ilman puuta lienee parempi. Nahkatakki jakaa mielipiteitä, mutta vuosikymmeniä vanha vaate on aikansa sivuvirrasta tehty ja ehkä syntinä jotenkin ymmärrettävämpi. Viikon vaatekohu liittyy T-paitaan. Eduskunnassa on kinattu siitä, mitä nyt passaa siellä päällä pitää, joten oikeat huolet on kai käsitelty.
Jotenkin tähän voi liittyä aamutelkkarissa vilahtanut otsikko, jonka mukaan eduskunnassa aloitetaan etikettikoulutus.Sehän voidaan aloittaa vaikka kuvien avulla, jos muu koetaan vaikeaksi. Jos etiketissä on appelsiinin kuva, pullossa on Jaffaa. Pääkallopullosta ei saa juoda.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
