Tervepä terve. Toimituksen itäpöydän viikkokupillinen siemaistaan tässä seuraavaksi.
***
Viime viikko oli torikahvilan ammattitaidon mittari.
Tarkoitan, että eräskin kauppaketju kehui kahvitarjousta. Jos Salon torin kahvinkeittäjät olivat hereillä, tuohon tarjoukseen tartuttiin. Jos vielä 1980-luvulla saikin pääministeri pyytää kahvittelurauhaa televisiokameroiden edessä, ei siitä ollut puhettakaan, kun vielä hetken virassa oleva presidentti Niinistö kävi kiepauksen synnyinkaupunkinsa torilla.
Mahtoiko mies saada mukillistakaan juotua, mutta jos paikalla olleista jokainen joi edes puoli kuppia, tarvittiin kahvinporoja toinenkin Hiacellinen.
Tuolla piti piipahtaa itsenikin; kameran kennolle jäi pieni palanen historiaa.
***
No, otetaan välissä koukkaus toiseen vastaan tulleeseen juttuun. Hesarissa julkaistussa pitkässä kirjoituksessa some-vaikuttaja kertoo kokemuksistaan kauneusleikkauksesta Turkissa. Tarinan ydin on lyhyesti kerrottavissa: rahaa paloi, kroppa ei muuttunut siten kuin piti, lopulta klinikka ei vastannut yhteydenottoihin.
Tarina oli surullista luettavaa arvostelukyvyttömyydestä ja siitä, miten nykyihmistä ei mielestään mikään uhkaa. Sitä mennään ties minne puukon alle liikoja epäilemättä. Tältä pohjalta ajatellen huoltonsa laiminlyöneimmälläkin lentoyhtiöllä on bisneksen avaimet käsissään. Aina on joku hyväuskoinen kyytiin tulossa. Lääke- tai lisäravinneväärennöksien kauppiaita odottavat pulskat ajat vastakin.
Ennen muuta järkytti naisen kertoma leikkaukseen menon peruste: pitää näyttää kuvissa hyvältä ilman, että joutuu käsittelemään kuviaan.
Joku uskovampi voisi sanoa, että varjele vaka luoja. Pikkuhiljaa on alettu oppia siihen, että kukin on arvokas ja nätti omana itsenään ja kaikenlaiset ihoa siloittavat ja silmiä suurentavat kuvanparannuskonstit antiikkia ja sitten joku puhuu tuommoisia. Jopa perinteisesti paineille alttiilla teiniosastolla on pikkuhiljaa opittu siihen, että samapa tuo, minkälaisia kurveja ja sametti-ihoa Instagramissa näkyy, minä olen sellainen kuin olen ja tällaisenaan oikeanlainen.
No totta kai. Ikänsä puolesta aikuinen ihminen saa leikkauttaa omaa takalistoaan ja ryntäitään, jos siltä tuntuu, mutta kuvia varten puukottaminen on liian lähellä sitä, että halutaan näyttää sittenkin hyvältä jonkun muun silmään.
Peruste pudotti monenlaista pimeää lukeneen keski-ikäisen tuoliltaan niin, että omista kankuista lähti pulleus.
Ja tästä leikkaus, kuten teemaan sopii, Salon torille. Siellähän oli viime viikolla monta harmaapäistä miestä ruskeassa takissa. Heistä tosin vain yksi on esimerkiksi kätellyt niin Trumpia, Putinia kuin Kiinan päämiestä ja ja ollut mukana monessa käännekohdassa, joita tutkijat vielä sadan vuoden päästä setvivät.
Että jos edetä oli aie ja asioihin vaikuttamisen palo, tarvitaan muuta terävää kuin kauneuskirurgin skalpelli. Ensi hätään tulee mieleen älli ja toiseksi kyynärpäät, mistä toivottavasti olen väärässä. Muusta kuin ulkonäöstä on toivottavasti kysymys ja jos ei ole, asioita voidaan muuttaa niin, että on.
Olennaista on esimerkiksi se, että suunnilleen oivaltaa, miten missäkin käyttäytyä. Viime viikolla torilla ei ryystänyt keskipaahtoista niinkään presidentti kuin tutulla nuotilla jutteleva ”Niinistön Väinöm poik Salost”.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
