Tervepä terve. Toimituksen itäkadun viikkokuuraan liukastutaan tässä seuraavaksi.
***
Alkuun elinkeinoelämää. Valtakunnallinen yrittäjäpalkinto meni Satakuntaan, Eurajoen romu -nimiselle yritykselle ja ilmeisesti sen edustaja oli päässyt vastaanottamaan pokaalin.
Esteen sattuessa kiitospuheen olisi tietysti voinut pitää myös joku Teollisuuden Voiman pomo.
Olkiluoto kolmosta koskevista uutisista päätellen siinä firmassakin tiedetään jotain Eurajoen romusta.
***
Meitä on moneksi, mitä haluihin tulee. Vastikään tuli tieto, että maakuntaan on myönnetty ilveksenkaatolupia.
Ajaneeko ilvesjahtiin muu kuin tarve saada merkintä omaan kaatokirjanpitoon, sitä en tiedä. Riistakeskuksen tiedotteessakin tuoksahti erityinen luontosuhde.
Mutta sitähän on monin aikein liikkeellä se sankka joukko, joka liikkuu luonnossa tuiki jumalattomiin aikoihin, tuntee lajit ja mättäät, sihtailee näkemäänsä tähtäimen läpi etusormi valmiina laukaisemaan ja harhaosumien ja yrityksen kautta lopulta onnistuu. Ja lopputulos palkitsee meidät muutkin. Vuoden luontokuva-kilpailussa oli minusta tänä vuonna erityisesti hienoja hyönteisotoksia.
***
Sitten on iäisyyskysymys terveellisestä ruoasta. Joskushan tosin kalorien saanti pienenee kuin itsestään.
Selitän. Taannoin kävi niin, että olin tilannut kotitietokoneelle kuvankäsittelyohjelman maksullisen version, vaikka mielestäni en. Tilaus piti perua. Isojen yritysten kanssa asiointi usein vaatii syvähengitysharjoituksia ja niin nytkin. Tankeroenglannilla ei voinut sivulta pitkän etsimisen jälkeen löytyneeseen numeroon soittaa eikä peruutussivu toiminut.
Vaan onpa puljulla viestipalvelu, jossa kuuden kysymyksen jälkeen löytyi langan päähän jo oikea ihminen ties missä perä-Intiassa. Ensimmäisellä kerralla yhteys meni tosin poikki ja tämän jälkeen sai luetella saman litanian seuraavalle asiakaspalvelijalle ja toista tuntia vakuuttaa heppua pelkästään siitä, että en halua ilmaisia lisäohjelmia vaan nykyisestä eroon. Ensin uhattiin lisämaksulla ja lopulta kuitenkin todettiin maireasti, että koska olette ollut arvokas asiakas, emme peri mitään. Parin tunnin kinan jälkeen oli konsensus maanosien välillä syntynyt.
Välipala-asiaan tämä liittyy niin, että mainittu palaveri meni tosi kuivilla eväillä. Kolmen vartin kohdalla piti niellä kaksi Valiumia ja sen jälkeen purra työpöydän reunaa.
***
Sitähän on pienessäkin kirjastossa runoja hyllymetritolkulla. Jos tämä jossain ei näy, niin kuolinilmoituksissa, joita tulee luettua monesta lehdestä. Toisinaan on jotain kautta tuttuja poistunut rivistä ja toisaalta kiinnostaa sekin, millainen värssy on kellekin muistosanoiksi valittu.
Tutut säkeet pitävät pintansa, mutta kauankohan. Tarkoitan, kun meillä on tämä bisnesjargonista ammentava kieli tahtotiloineen ja huikeineen. Että koskahan joku painattaa vainajan nimen alle optimistisesti: ”Siirtyy kohti uusia haasteita”.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi