Torstaita vain kaikille. Toimituksen lounaiskulmassa ollaan tänään työmatkaliikenteessa ja vähän muussakin.
***
Viime viikolla postiin tulleista tiedotteista yhtä lukiessa ei tiennyt, olisiko alkanut huutonauraa vai mitä. Silmistä kumminkin repesi taas suonia. Puhutaan nyt mitä vaan kielen kehittymisestä, mutta joskus tulee mieleen,että onko pelkkä englanninkielisten sanojen käyttö jonkun asian kertomiseen vain laiskuutta.
Pistivät nimittäin lähettäen Nissanilta tiedotteen uuden autokaupan avajaisista Helsingissä.
Vaikutelmaksi jäi, että kouluenglannilla ei kaupassa pärjää. Onhan tämä nyt avautuva Juke Point tiedotteen mukaan ”täysin uudenlainen pop-up storen, showroomin ja tapahtumien yhdistelmä, jossa samasta yleisöstä ja lifestylestä kiinnostuneet brändit tekevät yhteistyötä.”
Siinä, missä ennen aikaan oli ideana saada asiakkaalle uusi kärry persien alle, ei siitä ole nyt niin väliksi. Onneksi on myös sentään aika viihtyisä asunto meillä. Ei tarvitse vain ajantappomielessä lähteä autokauppaan luuhaamaan vaikka sekin kai olisi suotavaa. Näet Juke Point tiedotteen mukaan ”on elämyskeskus, josta auton voi myös ostaa. Paikka, jossa autobrändi tulee yleisönsä luo, eikä päinvastoin. JUKE POINT tarjoaa toimintaa ja ohjelmaa (brandertainment), kiinnostavia ihmisiä, infoa sekä inspiraatiota ja palvelua tasolla, johon multibrand dealership -maailmassa ei muuten pystytä. ”
Mikäpä siinä sitten. Vasta viime riveillä selvisi, että mistään teollisen muotoilun huipusta ei nyt taida olla kyse. Tiedotteessa väitetään että tämä uutuusauto, Juke, tulee muuttamaan kaupunkimaiseman.
No, samaa sanottiin 70-luvulla lähiörakentamisesta.
Vanhan liiton miehet tietty tietävät että hauskin vehje kaupunkikuvan muuttamiseen on kauhakuormaaja.
***
Eipä siinä, tuo nyt on tuommoista sisäsiistiä ja määrämittaista yksilöllisyyttä jota nykyään harrastetaan. Sille on helppo höröttää, kun tuli ajettua vilpittömästi alkukantaisen hauskaakin kärryä yhtenä päivänä.
Kävipä tässä niin, että vein yhden maasturinpennun huoltoon Turun suuntaan. Korjaamolta piti saamani sijaisauto, ja maasturihuollossa sekin puoli tietty on tyylin mukaista. Ainoat oikeat maastoautot tehdään Englannissa ja Itävallassa.
No, kaikkialla ei pelata jotain showroomia. Sijaisautoa kysyessäni korjaamon omistaja pyyhkäisi kädet rasseliin, silmäsi pitkin pihaa ja lampsi vanhan Land Roverin luo luo. Mies nosti sen takakontista pari pakillista työkaluja halliin jemmaan ja tokaisi, että otapa vaikka tämä.
– Krouvilta se vaan näyttää.
Vaikka ei se ole krouvia vaan asiaankuuluvaa, jos auto on varusteltu sen mukaan että sillä pääsee metsään ja takaisinkin: renkaat traktoriluokkaa, konehuoneesta katolle vedetty ilmanottotorvi, järeä vinssi keulalla, lisävaloja ja lommoja vähän joka kulmassa ja sen verran korkealla ohjaamon kynnys, että leninki on ainoa vaate joka siinä kiipeilyssä ei repeä.
Muuten työmatka oli lystiä: vanha britti on etevä laite tielläkin ja oikein harmitti, että ei sattunut päivälle mitään maaseutukeikkoja.
Mitä taas tulee tuohon erottuvuuteen, niin pitääpä palata asiaan. Nimittäin tuota lainapirssiä kyllä toljotettiin maantasalta monesta ns. yksilöllisestä sukkulasta vähintään kunnioittaen ellei peräti ihmetellen.
Pitääpä nakittaa joku sellaiseen elämyskeskukseen hakemaan yksi Juke joskus ja ajaa sillä sama lenkki. Että vieläkö pyörivät päät.
***
Tämä jätevesiasetus se vaan jaksaa närästää. Kaupungissa on totuttu viemärinkäytöstä joku lati maksamaan, vaan monessa torpassa harvamassa (taajaman vastakohta) ihmetellään kulunkeja kyllä. Että mitä tämä perin jokapäiväinen liemien lasku sitten jatkossa kustantaa.
Nimenomaan sitä se ei enää tee, kun kuusenjuurella käynti kriminalisoidaan: ei saa vaan ilmaiseksi kust antaa.
***
Heip.