Tervepä terve. Toimituksen koillissalongin viikkomaalaustalkoot pidetään tässä seuraavaksi.
***
Ristiriitaista on. Tällainenkin ihminen, joka normaalisti ei käy melkein missään eikä koskaan, alkaa kohta harmistua, kun erakoituminen ei ole oma valinta. Perinteisistä lauantaiajeluistakin katoaa paras terä, kun määränpäässä ei pääse edes pizzalle tai kahville.

Arki-illat menevät jossain määrin television parissa ja sepä meitä monella klassikkosarjalla ilahduttaa. Tosi-tv taas on yleensä hienon välineen tuhlaamista, mutta toisaalta moni tuon lajin sarja osaltaan rohkaisee: katsomalla saa varmuuden siitä, että oma perhe ja lähipiiri ovat sittenkin ihan harkintakykyistä ja tasapainoista porukkaa.

Viime viikollahan taas alkoi Suomen kaunein koti, jossa pistetään riviin vapaa-ajanpaikkoja. Sieviä tupia ja pihoja oli avausjaksossa kyllä. Tosin jännitystähän ei tee se varsinainen kilpailu vaan se, mistä paikasta ratkeaa oma suoni juontajien haltioitumista seuratessa.

Ennen muuta tällä kaudella mielenkiinto kohdistuu kieleen ja siihen, montako paikallissijamokaa ja muuta hauskaa vielä kuullaan. Avausjaksossa saunan padaksi katsomani oli ”vesisäiliö” ja Akaan suunnalla selostuksen mukaan oltiin ”Akaalla”.

Perinteisestihän ainakin pienemmillä paikkakunnilla on ollut helppo erottaa muukalaiset siitä, että pääte menee väärin, mutta valtakunnallista lähetystä varten voisi tällaisen tarkistaa, kun käsikirjoitusta viimeistellään siellä Helsingillä.
***
Siitä ei toisaalta ole koilliskulmassa tietoa, käytetäänkö Akaassa puhekielessä tuota nimeä, vai onko siellä edelleen ennen muuta toijalalaisia ja viialalaisia. Kuntaliitoksessa annettu nimi harvoin ihan äkkiä vakiintuu käyttöön. Omakin mieli palaa alati yhteen tiettyyn paikkaan, mutta lienenkö koskaan sanonut, että paikka on Kemiönsaaressa. Yleensä tulee käytettyä vanhan peruskunnan nimeä, joka samalla tarkentaa sijaintia.

Mutta mitä sanaa käyttäisi sarjassa esiteltävistä taloista ja pihoista. ”Kesämökki” maistuu vähän siltä 60-luvun lautarakenteiselta kahden huoneen tönöltä, jolla on pakko tehdä mökkiasioita eli heittää tikkaa ja grillata, vaikka ei huvittaisi. Huvila kuulostaa korskealta ja takavuotiselta, vapaa-ajanasunto enemmän kaavakartan kieleltä, samalta kuin ”luonnonsatama”, jonka voi nähdä veneilylehden jutussa, mutta jota kukaan ei käytä puhekielessä.

Kysehän on joka tapauksessa talosta ja maaplätistä ja rantakaistaleesta, joille mennään vetämään henkeä ja olemaan vaan. Ainakin omalla kohdalla olo on siellä useimmiten kotoisampi kuin kotona. Vähän kankealta tuntuu kuitenkin sanoa, että ”koti, joka ei ole siinä osoitteessa, joka väestötietojärjestelmässä on kotiosoitteeksi merkitty”.
***
Asumisen tapojahan on monia ja Singaporesta kiiri tieto siitä, että tämä korona olisi siellä levinnyt jossain asuntolassa. Joku murretuntija voisi miettiä, oliko ennen muuta Savon suunnan ilmiö, että vietetään aikaa asuntoloissa.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: