Tulevana sunnuntaina ovilla kulkee taas pieniä virpojia koristellut oksat ja korit kädessään. Virpomisoksat annetaan oven avaajille ja samalla odotetaan korin täytteeksi jotain pientä makeaa syötävää.
Nykyajan virpomisessa on joitakin piirteitä tavan syntysijoilta Karjalasta, mutta paljon on myös sellaista, jota perinteiden vaalijat katsovat päätään puistellen.
– Virpovat lapset pukeutuvat nykyään noidiksi, vaikka noitaperinne kuuluu lankalauantaihin etenkin Pohjanmaalla, mainitsee alueelta kotoisin oleva Marja Rautanen.
Ainakin Perniössä virpojat ovat olleet liikkeellä puoliltapäivin. Toista oli vielä Karjalassa.
– Virpomaan piti mennä nin aikaisin, ettei talon väki ollut vielä hereillä, sanoo Lea Leino.
– Ja virpojia sai pilkata tai olla antamatta palkkaa, jos he olivatkin jo nousseet, huomauttaa Lilja Kinnunen-Riipinen.
Myös kärsimättömyys kuuluu nykyaikaan. Perinteisessä virpomisessa palkka saatiin vasta viikon kuluttua pääsiäissunnuntaina.
Palmusunnuntaina virpomisperinteisiin on mahdollista tutustua Perniön kunnantalon teatteristudion Virpojaislysteissä kello 15 alkaen. Tuolloin Lilja Kinnunen-Riipinen kertoo virpomisen teologisesta perinnöstä. Ohjelmassa on draamaesitys sekä Kauko Kuparisen “haastamista”, etävirvontaa ja tilaisuudessa valitaan myös Perniön Karjalaisten vuoden 2016 Virvottava.
